lauantai 31. lokakuuta 2009

Hui Halloween

En itse ole kovin innostunut tästä halloween hirmuilusta, mutta muksut tietenkin nauttivat kaikin siemauksin... ja lähtivät juuri kepposten tekoon ja karkin keräykseen. Nämä aika kiltinnäköiset kummitukset eivät kai aiheuta hermoromahduksia tai sydänkohtauksia naapuristossa.

perjantai 30. lokakuuta 2009

kolinaa, meteliä, kritiikkiä


Idyllinen syystaulu ikkunasta huijaa. Ikkunan takaa ulkoa kuuluu sellainen kolina ja meteli, että luulisi Halloween-kummitusten olevan jo liikkeellä. Tätä kummaa metakkaa on vain jatkunut jo koko syksyn.


Tietyömaa. Kaukoputkia kaivetaan maan alle. Koko kortteli ja vähän laajemminkin liikenne on täydessä kaaoksessa. Seitsemän vuotta olemme tässä asuneet ja tämä on "vasta" kolmas isompi putkiremppa näillä kulmilla.


Kovanlaista meteliä kuuluu meiltä joskus kyllä keittiöstäkin. Ostin pitkästä aikaa kiinankaalia. Kouluaikoina sitä joutuu syömään "kuivahkona" salaattina kyllästymiseen asti. Kiinankaali oli niihin aikoihin uutena ruokaaineena tosi suosittu. Minun täytyy myöntää, että tänään itse tekemäni kiinankaalisalaatti ei ollut kovin paljon parempi kuin muistojeni salaatit. Muksujen kritiikki oli yksiselitteisen kovaäänistä. Kai kiinankaalista voi tehdä ihan herkullistakin ruokaa... Onko jollakin antaa reseptivihjettä?

torstai 29. lokakuuta 2009

valokuvatorstai - vuorenpeikkojen luolassa

Valokuvatorstain teemana tänään Vuorenpeikkojen luola.

Kävin Vuorenpeikkojen luona. Päivä oli sumuinen.

keskiviikko 28. lokakuuta 2009

ensimmäisiä naarmuja odotellessa

Elämäni on joskus kuin Olli Oravalla talvella ruokakätköjä etsiessä... Ostin pari vuotta sitten, uuden isomman ruokapöydän ostoa fiksusti ennakoiden, pitkän palan kaunista pöytäliinakangasta. Nyt olen jo pari päivää kaivellut kaappeja ja muita kätköjä kellaria myöten, mutta kangaspalasta ei ole löytynyt. Sen sijaan olen löytänyt yhtä sun toista muuta tarpeellista.

Vielä 24 tuntia sitten en tiennyt neulovani esikoiselle punaista slipoveria, mutta kaapin kätköistä löytyi anopilta vuosia sitten saatua pörrölankaa, joka alunperin on miehen tädin virheostos.


Olemme etsineet isompaa ruokapöytää olohuoneeseen jo pitkään. Ihan kauniita on löytynyt useampikin, mutta hintaluokka on ollut hieman väärä. Minä, joka en todellakaan pidä mustista tai muista tummista huonekaluista, olen nyt "onnellinen" tummanruskean Ikea-pöydän omistaja. Tosin keittiön ruokapöytäkin on musta, mutta se onkin alunperin miehen opiskeluaikojen kirjoituspöytä (taas ikeaa: musta pöytälevy & mustat "irtojalat"). Kun meidän huonekaluja katselee, voi todeta, että kotimme on muutenkin varsinainen kierrätyskeskus.

- vanha ruokapöytä: anopin 1960-luvun ostos

- tuolit: osa minun opiskeluaikojen ostoksia, osa vuokranantajalta lainattuja ja anopin antamia

- nojatuolit: yksi alunperin 1950-luvulta, minun ostos pelastusarmeijan kirpparilta 1980-luvulla ja kaksi systerin kanssa yhdessä huutokaupasta ostamia

- puinen, käytettynä ostettu kirjahylly on minun ekalla opintolainalla maksettu

- tietokonepöytä: käytettynä ostettu 1920-luvun kirjoituspöytä, joka kaipaisi (on jo viimeiset 25 vuotta kaivannut) korjausta. Suunnitelmissani on tehdä sen pintaa mosaiikkikuvio - aikataulu joskus 2010...


Vanhimmat huonekaluni ovat jo monessa muutossa mukana olleita, Suomea ympäriinsä kiertäneitä ja lopulta laivalla Itämeren yli Saksaan saapuneita. Voin antaa vihjeen aikuisikää lähestyvien lasten vanhemmille. Älkää ostako peräkärryä tai pakettiautoa! Siitä saattaa seurata epävirallista muuttopalvelutoimintaa, kuten eräs Oulussa asusteleva, minun kanssa saman sukunimen omaava eläkeläispariskunta voi todeta.


Nyt uusi ruokapöytä seisoo olohuoneessa paikallaan ja odottelee ekoja naarmuja. Kuvassa uuden pöydän "oikea oppista" käyttöä eli läksyjen tekoa. Meidän muksut ovat huonekalujen suhteen "suuriruokaisia". He ovat toki ihan normaaleja mukuloita, toisinaan totean heidän olevan jopa suhteellisen rauhallisia ja helppohoitoisia. Mutta heidän rikkomiensa huonekalujen lista on komea: yksi kerrossänky (täystuho), monta (en todellakaan ole pysynyt mukana laskuissa, mutta ehkä noin 10) tuolia ja kauniisti koristeltu (saha? viila? leipäveitsi?) puinen pöytä. Puusepän koulutuksen omaava voisi todeta, että huonekalut eivät enää ole laadultaan sitä mitä ennen...

Huonekalutuhoista viisastuneena ostin Ikeasta pari viikkoa sitten kaksi tuolia, joita on meillä koekäytetty. Ehkä ne ovat tarpeeksi kestäviä meidän pesueelle. Eli tarkoitus on hakea vielä jokunen tuoli ja ruuvailla niitä pari iltaa kokoon.

Tekemälleni mosaiikkialustalle ostin lämpökynttilöitä varten viisi lasia. Hieman valoa syysiltoihin... uuden ruokapöydän ääressä.

tiistai 27. lokakuuta 2009

halpa, halvempi, halvin


Halpa, halvempi, vielä halvempi. Aldi, Lidl ja Plus ovat tällä viikolla taas halventaneet elintarvikkeiden hintoja. Sekakuluttaja, siis sekoileva kuluttaja kuten minä, ei oikein tiedä, miten reakoida. Mukava, jos laadukkaita elintarvikkeita saa kohtuu hintaan, mutta onko noilla hinnoilla mahdollista enää tuottaa laatua? Maalaisjärjellä ajateltuna epäilen sitä. Saksassa onkin ollut ruokaskandaali toisensa jälkeen... pilaantunutta lihaa, myrkkyjäämiä hedelmissä.

Olen sekakuluttaja siinä mielessä, että teen ostoksia erilaisissa kaupoissa, halpaketjuista luomukauppoihin. Aikaisemmin meille tuli kotiin kerran viikossa "Grüne Bote", ruokapaketti suoraan luomutuottajilta, joka kuitenkin osoittautui meidän perheelle epäkäytännölliseksi.

Jos ostaisin vain halvinta, säästäisin aika paljon rahaa. Joitakin elintarvikkeita syön kuitenkin mieluiten vain luomuna, kuten paprikaa tai tomaattia. Toisaalta kerran erehdyksissäni ostamat egyptiläiset luomuperunat eivät maistuneet kovin hyviltä ja mielummin ostaisin lähituottajien perunoita. Saksalaisittain soveltaen siis "Suosi saksalaista - Osta keskieurooppalaista".


Maitoa meidän muksut juovat "suomalaisittain", vaikka emme pääse ihan Oulun mummon ja papan litramääriin. Maito ja jugurtti tuntuu monessa tutussa saksalaisperheessä olevan niin tunnepohjainen ruoka-aine (maito mielletään muutenkin vain lasten juomaksi), että se ostetaan luomuna, vaikkei muuten luomusta niin välitetäkään. Maitoa saa halvimmillaan H-maitona alle 50 senttiä tai sitten siitä voi maksaa reilun kaupan hintaan (Alnatura tukee saksalaisia maidontuottajia) lähes tuplahinnan.

Käytännön elämässä minulle parhaaksi säästämisperiaatteksi on osoittautunut se tuttu kultainen sääntö "älä mene nälkäisenä ostoksille" vai pitäisikö lisätä vielä kiireisenä... Ja toinen hyvä periaate on käydä harvoin kaupassa, niin ei tule tehtyä heräteostoksia.


Tänään tein kurpitsaporkkanasosekeiton, johon kätevästi saattoi "piilottaa" eilen ruualta ylijääneen, muksujen vähemmän rakastaman riisin ja jälkiruuaksi vadelmarahka. Jaa, pakastevadelmia... eikö niissäkin ole jotain noro-virusta?

maanantai 26. lokakuuta 2009

valokuvatorstai - tie ulos


Melkein myöhässä... valokuvatorstain teema tie ulos. Kuva hieman epätarkka, toivottavasti seuraavalla kerralla otos onnistuu paremmin.
Ratikkamatka kaupunkiin voi olla tie ulos kotoa työhön tai ystävää tapaamaan. Joku toinen on valinnut kulkuvälineeksi polkupyörän.

sunnuntai 25. lokakuuta 2009

Herr von Ribbeck auf Ribbeck im Havelland


Vera on syyslomalla useasti riimitellyt koulussa oppimaansa runoa.


Herr von Ribbeck auf Ribbeck im Havelland,

Ein Birnbaum in seinem Garten stand,

Und kam die goldene Herbsteszeit

Und die Birnen leuchteten weit und breit...

(Theodor Fontane)


Meillä ei puutarhassa kasva päärynäpuuta, mutta terassin edessä kasvavan puun lehdet loistavat keltaisena, kuten päärynät runossa.
Veran piti oppia tuo runo, jossa on 42 riviä, parissa päivässä. Esikoinen ja mies tunsivat runon omilta ala-aste ajoiltaan, kai se siis on jonkin sortin klassikko Saksassa. Eli taas kerran lasten oppivelvollisuus laajentaa minunkin yleissivistystä.
Esikoinen auttoi omatoimisesti Veraa ulkoa opettelussa. Jokaiselle riville keksittiin symbooli, joka runoa lausuttaessa ilmaistiin samanaikaisesti kehon kielellä, siis varsinaista käsien heiluttelua ja muuta jumppaa. Olen kai hieman vanhanaikainen, mutta minusta parin runon ulkoa opettelu on ihan hyvää yhden sortin oppimisen opettelua. Kunhan se ei jää ainoaksi metodiksi eikä muksuilta vaadita mahdottomia.
Omista kouluajoista muistan englannin opettajani, jonka mielestä englannin termi learning by heart (sydämellä oppiminen) kuvasi suomea paremmin, mistä ulkoa oppimisessa voi olla kysymys. Esikoisen runon opetusmetodista tulikin pikemminkin mieleen tunteella oppiminen, asia sisäistäminen kuin aivoton pänttääminen.
Olin koulussa itse vieraissa kielissä surkea, ehkä osittain "huonon" kielipääni vuoksi, ehkä motivaation puutteen vuoksi. Minun lapsuudessa ei ollut mahdollisuutta matkustella kuten nykyisin. Koulun opetusmetoditkin taisivat enemmän korostaa tehtyjä virheitä kuin onnistunutta, vaikkakin virheellistä, kommunikaatiota. Koulun oppitunneilta ei siis ole paljoakaan jäänyt mieleen, mutta englannin opettajani oli Persoonallisuus isolla P:llä. Miesopettaja, joka oli positiivisessä mielessä sivistynyt, lukenut ja jopa hienostunut olematta snobi. Hänen ei useinkaan tarvinnut korottaa ääntä. Häntä kuunneltiin mielenkiinnolla, varsinkin silloin, kun hän harvoin innostui kertomaan omasta elämästään.
Toinen harvoista mieleen jääneistä vieraiden kielten opettajista oli opettajatar, jonka huumorilla käyttämä sanonta "voi kauhistuksen kanahäkki" kuuluu yhä perussanastooni.
Aika monta vuotta vieraiden kielten opiskelua ja vain pari mieleen jäänyttä oppia. Mutta sydämellä oppiminen ja hauskasti kauhistelu eivät lienee niitä huonoimpia oppeja elämän tielle.


torstai 22. lokakuuta 2009

muuttoaikeita

Montakohan muuttoa minulla on jo takana? Nyt suunnittelen elämäni ensimmäistä nettimuuttoa. Mutta vielä jonkin aikaa kirjoittelen vuodatus.netissä Nähdään myöhemmin tai piipahda vanhalle blogilleni.