keskiviikko 23. joulukuuta 2009

joulumieltä


Joulumieltä ja rauhallisia pyhäpäiviä toivottelen kaikille!
Me käymme joulun viettohon... ja rauhallinen joulu on tietokoneeton. Siis pidän pari päivää paussia ja matkustan pyhien jälkeen koko perheen kera Ouluun. Luntahan siellä Suomessa nyt tuntuu liiankin kanssa olevan. Suunnitelmissa lumilinna, luistelua, lukemista ja hiihtoa.

tiistai 22. joulukuuta 2009

talven iloja II



Loskaa, sadetta, joka puolella vesilätäköitä. Eilisen pakkaspäivän jälkeen juuri sopivan masentava keli keisarinleikkaukselle, siis tukan leikkaukselle Kaiserschnitt-nimisessä kampaamossa. Eikö olekin hyvä nimi kampaamolle. Mielikuvitusta ja huumoria! Eikä kampaajakaan ole hullumpi. Hän soittaa liikkeessään ihanaa, soleilevan minimalistista musiikki, josta pidän, mutta jota en meidän arjen kaaoksessa jaksa keskittyä kuuntelemaan.


Kesällä kampaamovuoroa voi odotella ulkosalla. Viimeksi kävinkin kampaamossa loppukesästä. Olen laiska kampaamossa kävijä. Vuosia leikkasin ja värjäsin pitkän tukkani itse, nyt tukka on lyhyempi ja kampaamolasku pidempi. Minun ikäisen (pikemminkin 50- kuin 40+) on joskus vaikea löytää kampaajaa, joka ei tee sitä samaa tantta-kampausta jokaiselle asiakkaalle.


Arjen kaunistuksena katukuvassa olivat tänään keltaiset säkit, joihin me ahkeraan lajittelemme muovit, metallit jne. ja jotka kerätään parin viikon välein. Ei mitään katujen kaunistuksia, mutta eilen lumipyryssä illalla ohi ajaessani luulin niitä lumiukoiksi. Päivän valossa ei kaikki aina ole niin kaunista kuin yön hämäryydessä.

sunnuntai 20. joulukuuta 2009

talven iloja

Ulkona on kirpeän kylmää. Pihassa oleva pulkkamäki ei taida olla suurin tai vaativin Alppien pohjoispuolella, mutta muksuille se vielä varamäkenä riittää, kun ei viitsitä lähteä kauemmaksi. Tänään me vanhemmat olemme enimmäkseen vain laiskotelleet, hyvä niin.




lauantai 19. joulukuuta 2009

tiernapojat

Joulun odotukseen olennaisena osana kuului Oulussa asuessa tiernapojat. Muksuina esitimme tiernapoikia itsekin. Ehkä vaatetus, lavasteet ja laulukaan eivät aina olleet ihan loppuun hiottuja, mutta innostuneita olimme. Tiernapoikia laulaessamme olimme osa perinnettä. Vanhempana joulukuiseen kapakkailtaan kuului ilman muuta tiernapoikaesitys, jolloin saattoi muistella omaa lapsuuttaan, vaikka en itse ole "julkisesti" koskaan tiernapoikana laulanutkaan.

Oulussa, tiernakaupungissa järjestetään vuosittain tiernapoikalaulukilpailu. Joskus vähän vierastan liian loppuun saakka hiottuja "kuoropoikaesityksiä". Minua viehättää elävässä perinteessä tietty kotikutoisuus. Jokainen voi ja saa laulaa tavallaan ja tulee siten osaksi pitkää historillista ketjua, sillä ensimmäiset maininnat tiernapojista ovat 1700-luvulta. Tämä perinne on taas mukava suomalainen sovellus kansainvälisestä vaikutteesta. Keskieuroopas-sahan on 1600-luvulta "Sternsinger"-perinne: lapset laulavat joulunpyhien jälkeen (27.12.-6.1.) kolmena itämaisena tietäjänä.

Minun joulun odotusta helpottaa YouTuben tiernapoikaesitykset perinteisenä lapsiporukan esityksenä tai vähän nimekkäämpien esittämänä.

perjantai 18. joulukuuta 2009

joulumarkkinoilla


Pappani oli kesäisin torikauppias Rovaniemen torilla. Pienenä likkana oli mukava käväistä Rovaniemellä käydessä torilla syömässä papan ja mummon kojun mansikoita. Täällä Saksassa ovat joulumarkkinat ainakin väen tunnokseltaan ja ehkä menoltaankin (varsinkin kun porukka innostuu Glühweinia eli paikallista glögiä lämmikkeeksi juomaan) lähes Suomi-filmin nostalgisten Rovaniemen markkinoiden vertaiset.

Piipahdin tänään muksujen kanssa Kasselin joulumarkkinoilla joululoman alkamisen kunniaksi. Meidän muksut eivät saaneet joulutodistusta, koska ensimmäinen lukuvuosi (siis "syyslukuvuosi") päättyy vasta helmikuun alussa. Suomessa totuttuja joulujuhlia ei meidän Saksassa asumisen vuosina ole yksikään muksujen koulu järjestänyt. Joskus on tosin ollut iltakonsetteja, jossa koulun orkesteri ja kuoro ovat esittäneet tasokasta musisointia. Olen kaipaillut perinteisiä koulun joulujuhlia ja Suomessa asuvat saksalaiset taas kaipaavat kunnon ekaluokkalaisten koulun alkamisjuhlallisuuksia. Täällähän "Einschulung", siis ykkösluokkalaisten eka koulupäivä, on suuri juhla, johon ainakin vanhemmat, isovanhemmat, kummit eli puoli sukua osallistuu.

Joulumarkkinoilla on monenlaisia herkkuja... mausteisia "yrttikarkkeja"


suklaakuorrutettuja hedelmiä...


Perinteisiä puisia kuusen koristeita. Miten olisi rakennusmies, leipuri tai lääkäri?


Huopakoruja lahjaksi


Kerran vuodessa syön "Germknödel"-pallukan lämpimän vanilja- ja kirsikkakastikkeen kera. Tämä herkku lämmitti mukavasti -10 asteen pakkasessa.


Kaksoset tyytyivät "pieneen" hattaraan


Joulun teemaan liittyen seimi...


... ja lampaita, vuohia ja aaseja (huom! välillä pyrytti ja kuten kuvasta näkee maassa on nyt lunta!!)


Kasselin Joulumarkkinoiden nimi on oikeastaan satujoulumarkkinat, koska Grimmin veljekset asuivat ja työskentelivät (mm. keräsivät ja muokkasivat satukokoelmansa) pitkään Kasselissa. Tässä iso joulukalenteri luukkuineen. Kun lasten näytelmä alkoi, poistuimme kolmen seuralaiseni "pyynnöstä" nopeasti paikalta. Säästöäkin tuli, kun kaikki vempaimet karusellista junaan ovat jo liian lapsellisia.





torstai 17. joulukuuta 2009

pakkanen paukkuu



Tänä aamuna oli auton lämpömittarissa -11 astetta. Nyt aurinko paistaa ja on pikkupakkanen, lunta vielä odottellemme. Eilen kävimme kävelyretkellä Berg-parkissa. Kaunista... Lac-lampi oli ohuessa jäässä. Lapset ovat elämäntapa urheilijoita. Kesällä heitellään kiviä ja keppejä lampeen. Talvella rikotaan innolla rannan jäätä ja heitellään jääpalasia. Heittokilpailuja on kahta eri lajia: pituusheittoa, jolloin jääpalanen saa rikkoutua tai taitoheittoa, jolloin jääpalasen on pysyttävä pitkällekin heitettäessä ehjänä. Ainoa haittapuoli näissä urheilu-lajeissa on se, että ainakin lapaset ja mahdollisesti housut sekä kengät kastuvat. Pari talvea sitten sain ohikulkijoilta moitteita, kun annan lasten leikkia "heikolla jäällä". Kuulemma liian vaarallista, vaikka olimme tukevasti rannalla ja veden syvyys rannassa on puolisen metriä. Olenkohan ihan vastuuton äiti?




Saalistakin me saimme. Näin iso palanen ja tiedä häntä, kuinka painava.


Ruusunkukkia jäätyneen lammen rannalla


Bergparkin pikku purot eivät pikkupakkasissa jäädy.



Innostuin taas kuvailemaan jäätä ja puita. Aurinko alkoi jo laskea ja tunnelma oli ihanan sininen. Se olisi hieman soveltaen sopinut viime viikon valokuvatorstain teemaan "sininen ja valkoinen".



tiistai 15. joulukuuta 2009

siirappia


Suomessa asuessa ostin aina valmiin piparitaikinan. Siitä tehdyt piparit maistuvat minusta ihan aidoilta. Saksassa ei vastaavaa valmistaikinaa saa, joten olen alkanut tehdä taikinan itse. Ensimmäiset piparit olivat liian pippurilliset, toiset mauttomat, mutta onneksi oma lempitaikina löytyi lopulta.

Siirappia tarvitaan keittiössä näin joulun alla, ainakin jos haluaa leipoa hyviä pipareita. Minulla meni pari vuotta ennen kuin opin siirappipurkin paikan myymälässä. Se on siinä hillo-, marmelaadi- ja nutellapurkkien vieressä, vaikka minun logiikalle siirappi kuuluu leipomatarvikkei-siin. Kaupassa valistivat minua, että siirappiahan kuuluu "leivän päälle levitettävien"-osastolle. Yäk, vaikka olen itse makean perso, kuka hullu syö siirappia leivän päällä. Useampikin, kuten esimerkiksi mieheni, joka levitti onnellisena leivälle piparien leipomisesta ylijääneet siirapit. Uusia piirteitä voi paljastua ihmisestä, jonka luulee pitkän yhteiselon aikaan jo läpikotaisin tutuksi tulleen... kun lopultakin ostaa sen siirappipurkin jääkaappiin. Hyvä niin, saa nähdä, mitä uutta tuleva vuosi minulle opettaa aviosiipasta.

Miehelleni maistuu makea, mistä minä taas hyödyn, kun ei kotona tarvitse selitellä suklaan syöntiä. Tuttavapiiriin kuuluu myös pareja, joilla toinen puoliso vieroksuu suklaata. Se on kai kuin tupakkaa - vain kallis ja haitallinen pahe. Jo edesmennyt appeni oli myös makean perso, mutta siirapista hänellä oli huonoja kokemuksia. Vuonna 1927 syntyneenä hän osallistui toiseen maailman sotaan idästä perääntyvän armeijan riveissä. Appi löysi solttukaverin kanssa perääntymismatkalla jonkin talon kellarista siirappia ja nälkäisenä söi sitä ahmien. Sen jälkeen ei siirappi kuulemma useaan vuoteen maistunut. Näin joulun aikaan ovat lahjat mielessä. Appiukon paras lahja on hänen meille lähipiirille kirjoittamat lapsuuden ja nuoruuden muistelut, josta tuon siirappitarinankin voi lukea.

Minun lempipiparit

250 g. voita
200 g. sokeria
2 dl siirappia
2 tl neilikkaa
2 tl inkivääriä
4 tl kanelia
0,5 dl kaakaota
2 munaa
1 tl suolaa
3 tl soodaa
500 g. vehnäjauhoja

Kiehauta ainekset (voista kaakaojauhoihin) kattilassa ja vatkaa sitten vaahdoksi. Lisää jäähtyneeseen taikinaan munat ja lopuksi ensin keskenään sekoitetut sooda, suola ja vehnäjauhot.
Paista pipareita noin 5 minuuttia 200 asteessa.

perjantai 11. joulukuuta 2009

kulttuurilähettiläs

Suomalaisen kulttuurin lähettiläitä ulkomailla on niin monenlaisia. Hyvä niin, laaja skaala. Miksi murrosikäinen saksalainen nuori (tavallisesti tyttö) haluaa oppia suomen kieltä? Miten hän jaksaa koulun käynnin ohella ahkerasti opiskella iltaisin tätä meidän ei-indoeurooppalaista kieltä, vaikkei ole edes kieliopintojen alussa käynyt Suomessa? Tähän saakka minun suomen kielen opetuksessa vastaus on ollut yksiselitteinen: HIM ja Ville Valo.

Olen oppinut tuntemaan HIM:n musiikkia näiden innokkaiden fanien kautta. Varsinaiseksi faniksi taidan itse olla jo liian "vanha". Erään nuoren naisen kanssa kerran käänsimme yhdessä "Valoa yössä". Kappale on minulle rakas Tuomari Nurmion esityksenä, hänen ikäpolvelle Ville Valon tulkinta on se "oikea".

torstai 10. joulukuuta 2009

valokuvatorstai pysähtynyt

Pysähdyitkö vai jatkoitko matkaa?

keskiviikko 9. joulukuuta 2009

pussi vai laatikko


Kesäkuussa alkanut katutyömaa ei vieläkään ole valmis. Ehkä olemme jo voiton puolella, kun katu on osittain jo asfaltoitu, mutta aika rasittava tuo tietyömaa on ollut. Hyvänä puolena voi kai mainita keski-ikäisellekin ajankohtaisen muistipelin, kun saa joka aamu miettiä, mihinkä sen auton eilen sai parkkiin ja mitähän kautta tänään pääsisi kaupunkiin.




Katutyömaalla on ollut myös muunlaistakin vaikutusta meidän arkeen. Olen siirtynyt taas muovi- ja kangaspussien kantajaksi. Yllättävän vaikeaa, kun ehdin jo tottua käteviin muovilaatikoihin, joihin jugurtit, maidot, kananmunat ja muut elintarvikkeet saa niin kätevästi pakattua ja kannettua ehjinä kotiin. Saksaan muutettuamme ihmettelin pitkään laatikoita kantelevia kanssaihmisiä ja kesti aikansa ennen kuin itsekin ostin useamman läjään menevän muovilaatikon auton peräkoppaan. Ja nyt minä kätevä emäntä en enää osaa pakata ostoksia muovipussiin. Mutta pussit ovat taas kätevämpiä, kun joutuu auton parkkeeraamaan useamman sadan metrin päähän kotoa.

Ruokaostoksiin liittyen olin taas tänään hermostua kassan olemattomaan tai aivan liian lyhyeen pöytään. Joudun aina hiki otsalla pikapikaa siirtämään ostokset takaisin ostoskärryyn. Suomessa kai Lidl-ketjulla oli ainakin aluksi myös sama systeemi, kun muistelen jonkun sitä valitelleen. Eräs myymäläketju mainosti täällä "rakastamme elintarvikkeita". Joskus tekisi mieli kyseisen ketjun myymälässä, siinä kassalla myyjän tavaroita pikavauhtia eteenpäin siirrellessä sanoa, että haluaisin ne ostokset mielummin ehjinä kotiin. Se ostosten heittely ei oikein kovin hellältä käsittelyltä näytä. Tiedän... pikku asia, josta valitan, mutta ei se ruokakaan ilmaista ole.

tiistai 8. joulukuuta 2009

kiirettä pitää



Joulukuun 8. päivä ja kiirettä pitää...

talvirenkaat vielä vaihtamatta

ensimmäinen joulukortti tuli eilen, enkä minä ole edes askarrellut ensimmäistäkään joulukorttia

pari pankkiasiaa pitäisi välttämättä selvittää tämän vuoden puolella

Joululahjojen osto takkuilee ja anopilla on vielä synttärit just ennen joulua

mies vilahtelee silloin tällöin kotosalla, kuulemma töissä stressiä

muksuilla koeruuhkaa koulussa, paitsi yhdellä onnekkaalla, joka huomenna lähtee kolmen päivän luokkaretkelle

mutta ehkä sitten ensi viikonloppuna rauhoitutaan nauttimaan joulun valmisteluista...

maanantai 7. joulukuuta 2009

villalanka, Nikolaus ja itsenäisyys


Kävin lauantaina joululahjaostoksilla, mutta tällä kertaa repsahdin ostamaan lahjojen sijasta itselleni "tarpeellista", kuten ihanaa Noron villalankaa. Joskus käsityöliikkeessä menee tuhottomasti aikaa, kun on niin paljon ihania sävyjä, joista valita. Aloitin eilen neuloa uudesta langasta huivia ja teen nyt eka kertaa palmikoita.

Eilen oli täällä Saksassa muksuille tärkeä Nikolaus-päivä. Meilläkin putsattiin kengät ja ne laitettiin porraskäy-tävään. Olihan se Nikolaus sitten tuonutkin risujen sijasta lahjoja. Itsenäisyyspäivää emme varsinaisesti juhlineet. Pari vuotta sitten oli Kasselissakin itsenäisyyspäivän juhla 90-vuotiaan Suomen kunniaksi, mutta joka vuosi juhlia ei järjestetä. Näin ulkosuomalaisen näkökulmasta ainakin suomalaisissa tiedotusvälineissä itsenäi-syyspäivän vietto on typistynyt naisten iltapukuihin, sääli, ja aika kliseisiin toteamuksiin. Minua ovat aina kiinnostaneet historia, myytit ja tarinat. Miten eri tavoin eri asioista voidaan kertoa ja niitä tulkita. Kukin aika kirjoittaa omista näkökulmistaan historian tavallaan uusiksi. Teemaan liittyen uutinen Hesarista.

torstai 3. joulukuuta 2009

valokuvatorstai - sininen ja valkoinen

Joutsen, Suomen joutsen, meidän kansallislintumme on uljas lintu. Kuvasin tänään lähipuistossa joutsenia. Näistä linnuista tuli mieleen Münchenissä asuvan siskoni kertoma yksityiskohta linturetkeltä Baijerissa. Paikallinen opas oli sanonut: "Nämä meidän linnut lentävät keväisin Pohjoismaihin pesimään". Niin, kenen linnut? Linnut eivät taida meidän ihmisten rakentamista rajoista välittää.

tiistai 1. joulukuuta 2009

kaksoselämää

Olemme 9 vuotta 6 kuukautta ja 2 päivää viettäneet kaksoselämää. Tai oikeastaan jo aiemmin, ison mahan kanssa ei arki aina sujunut helposti. Välillä tunsin olevani maalle ajautunut valas. Tuiki vieraat totesivat mahaa aikansa tuijoteltuaan kadulla: "kaksoset tulossa,vai?"

Meidän kaksoset ovat myös horoskoopiltaan kaksoset. Joskus tuntuu, ettei heillä yhteisen syntymäpäivän lisäksi ole kovin paljon yhteläisyyttä, siis oikeastaan on helpompi luetella eroavaisuuksia kuin yhteläisyyksiä.

Selkein ero on sukupuoli, silti olen useampaankin kertaan saanut vastata kysymykseen, ovat he identtiset kaksoset (siis saksaksi eineiige Zwillinge). Mitä siellä biologian oppitunnilla oikein opetetaan...

Raskausoppaista voi lukea, kuinka voimakkaasti äidin raskauden aikainen ruokavalio muokkaa syntyvän lapsen makutottumuksia. Ilmeisesti jollakin muullakin, kuten geeneillä, on vaikutusta. Meidän poika tykkää mausteisesta ruuasta ja syö mielellään esimerkiksi hapankaalia, sipulia ja graavilohta. Tytön masu meni pienenä jo mansikoista sekaisin eikä hän pidä voimak-kaista mausteista tai paprikasta. Hänen saapuessaan koulusta jo ovelta kuuluu usein huuto:"Sinä olet taas laittanut sipulia ruokaan". "Valkosipuligeeni" on ilmeisesti periytynyt minulta, kun kaikki kolme muksua syövät valkosipuliruokia mielellään, kun taas mies irvistää jo pienestä määrästä. Makean syönnin suhteen tyttö on minun kanssani varsinainen pika-ahmatti ja pojalla taas säilyvät makeiset viikko tolkulla kaapissa.

Jo syntymästä kaksoset ovat olleet vuorikausirytmiltään ihan erilaiset. Tyttö on iltavirkku ja aamuntorkku, poika tietysti juuri päinvastoin. Tästä on ollut omat ongel-mansa, kuten arvata saattaa. Mutta joka asiassa on omat hyvät puolensa, varsinkin kun vauvavaiheesta on päästy. Minusta aamuvirkkuna on mukava puuhastella pojan kanssa kaksistaan aamulla ja iltaisin jää tunnin verran aikaa jutella rauhassa tytön kanssa, kun poika jo nukkuu.


Kuten kuvasta voi aavistaa, meidän kaksoset ovat ulkonäöltään ihan eri näköisiä, silmän väristä tukan väriin. Onneksi kumpikaan ei ole perinyt minun ohutta hiuslaatua. Muutenkin minusta on ihan mukava sattuma, etteivät lapset ole yksi yhteen vanhempiensa kanssa. Ulkonäön eroavuuden lisäksi he ovat niin eri kokoiset, että monesti heidän luullaan olevan isosisko ja sen veli. Kummallakin on luonteen lujuutta (siis jonkin sortin tervettä jääräpäisyyttä), mutta ehkä toisella on enemmän minun hökeltäjägeenejä ja toinen on isänsä tapaan rauhallisempi.

Listaa voisi jatkaa vielä pitkästi... Jos nyt joku kaksosia odotteleva sattuu tämän lukemaan, niin pelko pois. On todella hauska seurata kaksosten kehitystä. Lasten kanssa kannattaa muutenkin etsiä se oma tie jonkin sortin tasapainoon. Monipuolinen informaatio ja kokemusten vaihto muiden vanhempien kanssa on tärkeää, mutta jokaisen kannattaa etsiä ja kokeilla sitten ne itselle parhaiten sopivat arjen käytännöt. Meillä esimerkiksi kaksoset nukkuivat (monen suosituksen vastaisesti) isossa vanhempien sängyssä, koska se oli minulle paras keino saada itsekin nukuttua. Isoin apu kaksoselämää sopeutumisessa oli esikoinen. Hän oli jo sopivasti muokannut meitä vanhempia.