kasselin kyyhkyt

uusi vuosi, vanhat kujeet

2011-01-06T08:47:00.001-08:00

Meillä on jo menossa viimeiset joululomat päivät. Aika on kulunut joutuisaan, vaikkemme ole tehneet mitään erikoista. Jouluvieraat ovat jo lentäneet kotiinsa. Menomatka sujui huomattavasti sutjakammin kuin tulomatka 19.12., jolloin Frankfurtin kentällä oli lumen vuoksi kaaoottinen tilanne. Kadonneet matkalaukut löytyivät sopivasti ennen kotimatkan alkua.

Uuden vuoden kunniaksi piipahdimme taas Hannoverin eläintarhassa tervehtimässä jääkarhuja ja luistelemassa. Omat kissaeläimemme kasvavat, voivat hyvin ja ilahduttavatta meitä päivittäin. Kissat osaavat nauttia elämästä. Jos tekisin uuden vuoden lupauksia, niin ehkä yrittäisin opetella kissanmaista elämänasennetta.

Isot neidit

2010-12-14T12:19:00.000-08:00

Kissaneidit Tikru ja Luna ovat ihania. Tosin ne puuhaavat ja järjestävät yllätyksiä koko ajan tässä huushollissa, elleivät nyt sitten juuri nuku suloista kissanunta.

Voiko olla ihanampaa nukkumapaikkaa kuin silityslaudalla, Matsan paremman puvun housujen päällä?

Neulominen on kissojen myötä vaikeutunut. Sain kuitenkin neulottua huopatossut, jotka ovat vanhassa, vetoisessa asunnossa tarpeen. Konepesin 60-asteessa jättisuuret tossut, jotka kitsahtivat pesussa noin kolmanneksen ja ovat nyt juuri sopivankokoiset. Tossujen raidat eivät tarkoituksella täsmää, koska minusta on tylsä neuloa kahta ihan samanlaista tossua.

turistina kotikaupungissa

2010-12-14T12:00:00.000-08:00

Jouluksi odotamme mieleisiä vieraita. Suunnitelmissa leppoisaa oleilua, mutta pientä turistiohjelmaakin on luvassa. Kävin jo etukäteen ihailemassa Bergparkin lumipeitteisiä maisemia. Ehkä saamme valkoisen joulun.

Tuntuu ihmeelliseltä, että kahtena perättäisenä talvena Kasselissa on ihan kunnon pakkaset ja lumi maassa. Vähemmän hauskaa on puhdistaa auto aamuisin jäästä ja lumesta. Ajoin ajokortin täällä Saksassa jokunen vuosi sitten, joten liukkaan kelin ajokokemusta minulle on vain hiukan. Nyt onkin hyvä tilaisuus harjoitella.

verkalleen

2010-12-14T11:53:00.000-08:00

Olen kirjoitellut blogia pari vuotta. Tänä syksynä kirjoittelu on sujunut varsin verkkaiseen tahtiin, vaikka syksy on ollut tuttuun tapaan vilkas ja kirjoittamisen aiheita olisi riittänyt. Sellaista se elämä välillä on.

raja

2010-11-27T09:28:00.000-08:00

Valokuvatorstain teemana on tällä viikolla raja. Torniojoki on raja, joka sekä erottaa että yhdistää.

kaunista

2010-10-24T06:19:00.000-07:00

Olen aina pitänyt sanonnasta "kauneus on katsojan silmissä". Leenalla on vuoden kauneimman kirjan kannen kisa. Minä valitsin numero kuuden, mutta useampikin miellytti.

Maailmasta löytyy paljon kauneutta. Meidän kisut ovat paitsi kauniita myös veikeitä, ihania, fiksuja, vallattomia persoonallisuuksia. Ne ovat loputtoman uteliaita. Kylpyammeessa kylpijä saa heti seurakseen tarkkailijoita, eikä vesi tunnu kisuja pelottavan. Tassut ovat jo useasti kastuneet, mutta kisut eivät taida oppia uimaan, vaikka "kissaa" ja "koiraa" me ihmiset joskus uimmekin.

Kaunista syyspäivää itse kullekin säästä riippumatta.

rumaa ruokaa

2010-10-24T06:04:00.000-07:00

Voiko olla rumempaa ruokaa kuin hernerokka? En ole koskaan ollut hernekeiton ystävä. Ehkä koulun pakollisia torstaipäivän soppia tuli syötyä hieman liian usein. Kesällä muksut söivät mummolassa papan keittämää hernekeittoa. Se oli heidän mielestään todella herkullista ja koko syksyn olen kuunnellut ylistyslaulua. Siis ei muuta kuin toimeen. Keitin nyt elämäni ensimmäistä kertaa hernerokkaa. Se perusohjehan löytää onneksi joka kodin peruskeittokirjasta. Minun on myönnettävä, että keitto maistui tosi hyvältä. Vanha koirakin oppii siis uusia temppuja ja tapoja. Seuraavan kerran keitän kolmikertaisen annoksen, jotta kätevänä emäntänä voin pakastaa osan .

syyslomalla

2010-10-13T10:18:00.000-07:00

Olemme syyslomalla, mutta pysyttelemme kotosalla kahdesta syystä, joiden nimet ovat Tikru ja Luna. Unissa voi toki aina...

nukkua tässä sängyssä, josta on upeat näkymät

hikoilla toisella mantereella

kurkistaa intialaiseen puutarhaan

ja ratsastaa norsulla

tanssia kuin jääkarhu vedessä

Olimme retkellä Hannoverin eläintarhassa. Retkenarvoinen paikka!

Eteenpäin

2010-09-30T07:37:00.001-07:00

Valokuvatorstain teemana on tällä viikolla eteenpäin. Mitä se eteenpäin oikein tarkoittaa? Linnun näkökulma on ehkä hieman eri kuin meidän ihmisten.

yläilmoissa olkapäällä

2010-09-27T02:18:00.000-07:00

Ihmiset puunlatvassa (edellinen blogaus) ja kissat olkapäillä.

Tikru ja Luna ovat kotiutuneet meille hyvin. Mies väitti viikonloppuna, etteivät kissamme juurikaan maukuile. Minä olen hieman eri mieltä. Olen useampanakin aamuyönä herännyt kissojen maukuiluun. Kun perhe on kaksikielinen, tulee kissoistakin tietysti kaksikieliä (tai kolme, kun miukuilukin otetaan huomioon:) Ilman tarkempaan suunnitelmaa pyysin lapsia puhumaan kissoille suomea ja yllätyin positiivisesti. Muksut puhuvat kisuille suomea ja samalla he puhuvat muissakin tilanteissa enemmän suomea. Aikaisemminhan he lähes säännöllisesti vastasivat arjessa minun suomenkieliseen puheeseen saksaksi.

puiden latvassa

2010-09-27T01:41:00.000-07:00

Kävimme taas viikonloppuna Eder-järvellä. Tosin emme kävelleet järven rannalla, vaan yläilmoissa, puunlatvassa. Puulatvuspolku (Baumkronepfad) oli rakennettu kauniille paikalle järven rantaa. Kärsin toisinaan korkeanpaikan kammosta, mutta kumma kyllä puunlatvassa minua ei pelottanut ollenkaan.

Hieman erikoinen sisäänkäynti.

Tämä haukka (Rotmilan) ei säikkynyt ihmisiä.

Eder-järvi on kapea ja mutkainen patojärvi, joka on paikallisten ja turistien rakastama virkistysalue. Esikoinen opetteli siellä luokkaretkellään purjehtimista. Ehkä tuulet ovat Pohjanmerellä hieman eri luokkaa, mutta muksuilla oli hauskaa. Esikoisen opettaja onnistui kaatamaan yhden purjehdusveneen ja samalla hän pudotti kännyn järveen. Onneksi haaverissa ei käynyt pahemmin. Nyt nuoremman tyttären luokka suunnittelee ensi keväälle luokkaretkeä Eder-järvelle.

.

kissallisen elämää

2010-09-16T07:25:00.000-07:00

Nämä misut Luna ja Tikru (ei liene vaikea arvata, mikä nimi ja kissa kuuluvat yhteen) sekoittavat meidän perheen päät... ja letit.

Valokuvatorstaissa kellastuvaa

2010-09-16T07:13:00.001-07:00

Täällä Kasselissa ei vielä kovin "kellastele", vaikka ilmassa onkin jo syksyn tuntua. Valitsin kuvan viime syksyiseltä retkeltä läheiselle leikkipaikalle.

valokuvatorstain teema kaiku

2010-09-09T05:23:00.000-07:00

valokuvatorstain teema ILO

2010-09-04T09:56:00.000-07:00

Eläimet ovat iso ilo ihmisen elämässä. Saimme eilen kaksi uutta perheenjäsentä, jotka tuntuvat kotiutuneen meille hyvin. Kuvassa utelias Tikru.

vadelmaunelma

2010-08-30T01:25:00.000-07:00

Kävin kaupoissa katselemassa syysvaatteita. Vaikka pidän syksystä ja ruskan väreistä, tuntuivat tämän vuotiset trendivärit tosi tylyiltä: tylsän harmaata, kovansävyistä lilaa, tunkkaista punaista. Kaipaan hehkuvaa punaista, okrankeltaista, hohtavaa harmaalta. Onneksi ostin jo kesälomalla syysiltoja ilahduttamaan Marimekon kangasta, josta nyt ompelin pöytäliinan.

Vadelmainen unelma sopii syksyiseen herkutteluun.

Himbeertraum

600 g. jugurttia
600 g. kermaa
1 kg vadelmia (jos käytät pakastemarjoja, sulata ne etukäteen)
250 g tummaa sokeria

Vaahdota kerma ja lisää siihen jugurtti. Laita vadelmat ison kulhon pohjalle ja kaada kermavaahto-jugurttiseos päälle. Sirottele tumma sokeri päällimmäiseksi. Laita vadelmaunelma ilman kantta yöksi jääkaappiin, jolloin tumma sokeri kristallisoituu.

Annos on tuhdinkokoinen, joten kutsu useampi ystävä nauttimaan vadelmaista makeaa.

maissilabyrintti

2010-08-23T05:04:00.000-07:00

Jos elämä alkaa tuntua "suorassa putkessa"-juoksulta, vaihteluksi voin suositella labyrinttisekoilua. Kävimme viikonloppuna harhailemassa maissilabyrintissä. Onneksi oli fiksut muksut mukana, joten selvisimme hellekelissä reilussa puolessa tunnissa maissipellolta kahvilaan vilvoittelemaan. Muksujen strategia oli klassinen "käänny aina oikeaan". Tämä oli jo kymmenes vuosi (meille tosin eka kerta), kun Vöhlin kylässä voi harhailla varta vastaan kasvatetussa maissilabyrintissä.

resepti-idea mölkkyiltaan

2010-08-15T23:48:00.000-07:00

Mies on kutsunut työkavereita meille suomalaiseen mölkkyiltaan. Olisiko jollakin ideoita ruokatarjoiluun? Etsin helppotekoisia ruokareseptejä rentoon illanviettoon ulkosalla. Emme aio grillata ja enkä mielellään istuisi koko iltaa keittiössä. Täällä Saksassa ei tietenkään löydy kylmäsavustettua poroa tai leipäjuustoa...mutta Ikealla on Abban silliä. En vain ole vielä löytänyt sopivaa sillireseptiä, vaikka Abban reseptisivut jo selailin. Onko sinulla ideaa? Muutkin kuin sillireseptit ovat tervetulleita!

Elternbeschäftigungsprogramm

2010-08-15T05:53:00.000-07:00

Koulu alkaa ensi viikolla. Olen jo ahkeraan laukannut kaupungilla, siitä otsikko Elternbeschäftigungsprobramm (vanhempien työllistämisohjelma). Enkä ollut ainoa ostoksia tekevä vanhempi. Paperi- ja kirjakaupoissa tunnelma oli kuin joulubasaarissa. Vanhemmat törmäilivät tunnoksessa "ostoslistoineen". Emme olleet ostamassa kouluvaatteita, emmekä reppuja (ne ostetaan muuten perinteisesti ekaluokkalaisille jo pääsiäisen aikaan), vaan vihkoja, koulukirjoja, saksia, vesivärejä, erilaisia kyniä jne. Meidän poitsun listalla oli esimerkiksi "1 Textmarkerstift (Holzstift) Firma Faber Castell, neongelb". En löytänyt oikean firman puista merkkauskynään, muovista en tohtinut ostaa, mutta toivottavasti ope hyväksyy ostamani Stabilo greenlichter-kynän.

Periaatteesa koulukirjat ovat ilmaisia, mutta joka lukuvuosi vanhempien odotetaan ostavan joitakin kirjoja, koska koulujen budjetit ovat niin tiukoilla. Maalaisjärjellä ajateltuna olisi halvempaa ja tehokkaampaa tilata tuotteet suoraan kouluun ja vaikka laskuttaa meitä vanhempia näistä "ylimääräisistä" ostoksista. Toisaalta me vanhemmat tarvitsemme virikkeitä ja haasteita. Aivot saavat toimintaa ja jalat liikuntaa, kun laukkaa kaupungilla kolmen erilaisen ostoslistan kanssa.

lomailua

2010-08-15T05:10:00.001-07:00

Viiden viikon loma takana ja edessä arki. Auringon paistetta, hellettä, veden loisketta ja ystävien kanssa rupattelua - ihana loma. Kiitokset teille sukulaiset ja ystävät!

Tukholma yllätti. Niin ystävällinen suurkaupunki. Viime visiitistä olikin jo kymmenen vuotta. Lähtisin sinne uudellen vaikka heti. En ole varsinaisesti kiinnostunut vanhoista laivoista, mutta Wasa-museo on ainutlaatuinen. Muksuja helle kaupungissa ja museokierrokset jossain vaiheessa jo tympivät.

Sergelin toria ei voi pitää kauniina, mutta ehkä noilla aurinkotuoleilla lojuen voi suurkaupungin arkikin tuntua lomalta.

Turussa asuimme siipan kanssa opiskeluaikaan puolisen vuotta, joten Turku kuuluu nostalgiasarjaan. Koiranmäen lasten kierroksella piipahdettiin Turun linnaan ja Luostarinmäelle (kerrankin kuvaaja pääsi/joutui kuvaan).

Oulussa pyöräiltiin, uitiin ja nautittiin kirjaston palveluista.

Ii-joessa riittää kalaa niin paljon kuin jaksaa onkia... ja joen rannalla hyttysiä.

lentoon

2010-07-02T05:33:00.000-07:00

Tästä on unelmoitu ja haaveiltu jo pitempään. Loma alkaa. Tänään kävimme muksujen kanssa perinteisillä koulunpäätösjätskeillä vakkari-italialaisella. Seuraavaksi syödäänkin jokunen päivä ruotsalaista jätskiä Wasa-museon edustalla ja sitten Suomen vanhan pääkaupungin kautta pohjoisen valkeita öitä ihailemaan.

Hitzefrei

2010-06-29T02:33:00.000-07:00

Hellettä riittää. Eilen esikoinen tuli tavallista aikaisemmin jo koulusta, koska hänellä oli Hitzerei eli hellevapaata. Tänään koko luokka menee jo aamusta maauimalaan, mikä on näillä helteillä ja viimeisellä kouluviikolla ihan hyvä idea. Muksujen kanssa aina arvuuttelemme, kenen koulussa on Hitzefrei ja kenen ei. Kaikki kolme muksua ovat eri kouluissa täällä Kasselissa, mutta esikoisen koulun mittari taitaa sijaita lämpimimmällä paikalla.

kesäruokaa

2010-06-24T08:55:00.000-07:00

Kevyttä kesäruokaa minulle: paistettua kesäkurpitsaa, kevätsipulia, paprikaa, fetajuustoa ja valkosipulia - nam nam. Lapset saivat tänään joulupuuroa. Sillä nimellä meidän perheessä nimitetään riisipuuroa kanelin ja sokerin kera. "Paikallinen marttaliito" suosittaa lapsille kerran viikossa makeaa päiväruokaa, siis lettuja tai riisipuuroa. Minä en oikein sellaisesta suosituksesta perusta, mutta toisinaan lapset onnistuvat ylipuhumaan minut. Mutta alkupalaksi he saivat joulun punaisia tomaatteja. Eihän siihen jouluun ole kuin kuusi kuukautta.

juhannusjuhla

2010-06-20T07:58:00.000-07:00

Lauantaina osallistuimme DFG:n "aikaistettuihin" juhannusjuhliin Trendelburgissa. Aikaansa edellä olevina (valokuvassa kesä 2011) meloimme vuolaana virtaalla Diemel-joella. Kanoottiretki oli tosi hauska ja maisema upeat. Tämä ei taida jäädä ainoaksi kerraksi. Suomen luonto on juhannuksena kauneimmillaan, mutta kyllä Keski-Euroopastakin löytyy kaunista luontoa. Täällä Pohjois-Hessenissä on paljon laajoja metsiä, solisevia puroja, linnunlaulua, mäkistä maastoa...

Esikoinen löysi hyviä kiipeilypuita ja alastulo sujui tietysti ilman palokunnan apua.

Nyt se alkaa

2010-06-13T00:18:00.000-07:00

Tänään on Saksan jalkapallojoukkueen eka peli MM-kisoissa. Täällä on jo MM-kuume kohollaan. Autot on koristeltu Saksan lipuilla (ei tosin meidän) ja talojen ikkunoista liehuvat liput. Saksan lisäksi näkyy mukavasti muidenkin maiden lippuja. Naapurifysioterapiassa on ikkuna myös asiamukaisesti koristeltu. Minua tosin kiinnostavat enemmän nuo MM-tarjoushinnat (kuten Fangohieronta 20 euroa) kuin telkkarin futislähetykset. Mutta perheellisenä tulen joka tapauksessa olemaan hyvin perillä kisojen tuloksista.

valokuvatorstai

2010-06-13T00:05:00.000-07:00

Tällä kertaa valokuvatorstain haasteena on Clint Mansellin kappale Memories (Someone We'll Never Know) elokuvasta Moon.

pitkä viikonloppu

2010-06-05T11:59:00.000-07:00

Pitkä viikonloppu - nyt nautitaan kesästä.

valokuvatorstai

2010-06-02T23:15:00.000-07:00

♪♫♪ Tämän viikon haaste on silkkaa jazzia. ♫♪♫

kakkuja, keksejä, muffinsseja, sipsejä ja muuta hyvää

2010-05-30T04:21:00.000-07:00

Taas meillä juhlitaan, nyt kahden voimin. Tarvitaan siis myös kaksi kakkua ja kahdet juhlat.

Ekan juhlaporukan kanssa olimme eilen leikkipuistossa Fulda-joen varrella. Selvisimme ilman isompia haavereita, siis vain pari kuhmua ja yksi laastari. Leikkipaikka on todella kauniilla paikalla ja aurinkoisella säällä luonto kauneimmillaan. Tänään on vielä toiset juhlat ja todennäköisesti piipahdus paikalliseen eläintarhaan, jos ei nyt ihan hirmusti sada.

valokuvatorstai viesti

2010-05-27T04:46:00.000-07:00

Viesti pikkulinnuille petolinnun kaltaisesta vaarasta

2010-05-24T07:00:00.000-07:00

Kielo, saksaksi Maiglöckhen, kukkii nyt. En ostanut tätä kimppua naapurin yritteliäältä pikkutytöltä. Hänen katukukkakaupassaan näitä ei ollut kaupan. Keräsin ne itse meidän pihalta. Myrkyllinen kielo on hyvin saman näköinen kuin täällä rakastettu, valkosipulin tuoksuinen kevätkasvi Bärlauch, suomeksi karhunlaukka. Harvase vuosi saa lukea lehdestä, että innokkaat karhunlaukan kerääjät ovat syöneet salaatissaan kieloa kohtalokkain seurauksin. Münchenissä asuva, karhunlaukan kielosta onneksi erottava systeri kerää salaattiainekset Isar-joen rannalta, mutta minä olen tähän mennessä löytänyt karhunlaukkaa vain Lidl-myymälästä.

Kielokimpusta tulee varmaan monelle mieleen ensimmäi-set itse tienatut roposet. Meidän muksut eivät vielä ole olleet tienestitöistä kiinnostuneita, välillä kotitöidenkin kanssa takkuilee. Tyttären hyvä luokkakaveri on jo pari kertaa minulle ihmetellyt, miksi esikoisen täytyy siivota huoneensa ja auttaa kotitöissä. Hänen Välimeren rannalta kotoisin oleva äitinsä tekee "kiltisti" kaikki kotityöt siivouksesta kokkaukseen.

lauantaipäivän huumaa

2010-05-22T09:03:00.000-07:00

Tarjouskimppu: 1,10 euroa
Naapurin tyttö on yrittelijästä sorttia. Kirpputorin sijaan tänään oli vuorossa kukkakauppa.

Pyöräretki kypäräpäässä
Alan oppia. Tänään muistin laittaa pyöräillessä kypärän päähän. Onneksi minulla on niin tarkka pyöräilynvalvoja omasta takaa.

Tieteellistä virkistystä
Olen tainnut jo aiemmin blogata vedenpolkemispaikoista, jotka ovat täällä suosittuja. Meidänkin lähettyvillä on jo kaksi vaihtoehtoista varpaitten lirityspaikkaa. Oikeaoppinen vedessä kävely on "haikaran askellusta". Onneksi :) paikalta löytyvät yksityiskohtaiset käyttöohjeet.

Eipä unohdeta käsiä
Tytär kastelee oikeaoppisesti käsivarret. Leikkivene ei ole meidän rekvisiittaa, vaan pikkupoika oli tullut paikalle uittamaan venettään.

Valokuvatorstai hassu juttu

2010-05-21T12:05:00.000-07:00

Elämässä on tiettyjä sääntöjä. Yksi mukavan hassu sääntö on tarkkailtavissa rannoilla. Kun ihminen löytää kiven, se on aarre, joka ennemmin tai myöhemmin lentää leiviksi veteen. Mikä on sinun ennätys?

jos ei nyt vallan hellettä, niin sentään lämpimämpää

2010-05-21T11:51:00.000-07:00

Vihdoinkin kesä alkaa Kasselissakin, ainakin viikonlopuksi on luvattu lämmintä. Sain istutettua terassin kukat. Minulla ei ole viherpeukaloa, joten valitsen aina helpohkoja kukkia. Tänä vuonna on uutena kokelaana koristenokkonen...

ja vanhana tuttavana belarguunia, jota en voinut aiemmin sietää. Niin se maku muuttuu vanhemmiten.

Perhosen lento

2010-05-13T08:47:00.000-07:00

Valokuvatorstain teemana ainoa mitä voin ajatella.

Lapsen into,
mielikuvitus
täyttä totta
tässä ja nyt

perhosen lento

syreenien kukkiessa

2010-05-11T03:38:00.000-07:00

Meidän perheen viidestä jäsenestä kolme juhlii toukokuussa, joten kiirettä pitää, kun samassa kuussa juhlitaan täällä Saksassa vielä äitien- ja isänpäivää.

Tänään vilukissa uskaltautui "avantouinnille", tosin 21-asteinen vesi tuntuikin näin kylmällä säällä mukavan lämpimältä. Maauimalakauden avaus oli synttärilahjani itselleni. Virkistävä lahja. Kuten niin monena vuonna, anopilta sain kimpun syreeninkukkia, lempikukkiani.

kisailua

2010-05-10T11:07:00.000-07:00

Jossakin näillä nurkin pelaillaan jotain lätkäkisaa. Me olemme, kylmää säätä uhaten, siirtyneet urheilussa jo kesäkauteen.

Katsomossa löytyy istumapaikkoja jokaiselle sopivalta korkeudelta. Tervetuloa!

Kylmän Sophien odottelua

2010-05-10T04:15:00.001-07:00

Tänään oli sopivan kylmä sadepäivä kesäkukkien ostamiseen. Tarkoitus oli ostaa pari kukkivaa kasvia, mutta puutarhamyymälässä hieman innostuin... Nyt pitäisi vielä vanhan kansan mukaan odotella, että "kylmät pyhimykset" Mamertus, Pankratius, Servatius, Bonifatius ja Kylmä Sophie (11.-15.5.) ovat ohi. Sitten kukkivatkin kasvit voi istuttaa ulos ilman hallan vaaraa.

äitienpäivä

2010-05-08T11:13:00.000-07:00

Äitiyteen liittyy uskomaton joukko kliseitä, ennakko-odotuksia, paineita ja haaveita...

Äitiyden yletön ylistäminen tuntuu minulle vieraalta. Vanhemmuus on toisinaan vähemmän ruusuista. Ehkä rikkaruohoinen nurmikko kuvaa minun arkea paremmin kuin kalliit leikkokuvat.

Äitienpäivätervehdys omalle äidille Ouluun. Lapsuudenkodissani oli kolme villiä muksua. Nyt aikuisena voin kuvitella, ettei äitiys aina niin auvoista ollut.

Sorsaemo Lac-järvellä. Äiti on germaaninen lainasana ja emo se alkuperäisempi ilmaisu.

ruusuja

2010-05-08T08:05:00.000-07:00

Keittiössä tapahtuu. Meidän pikkuneiti ja hänen ystävättärensä ovat vauhdissa. He saivat eka kertaa leipoa ihan itsekseen, tosin isosisko auttoi voin sulatuksessa ja minä paistamisessa. Äitienpäivä on vasta huomenna, mutta me herkuttelemme jo tänään.

Valokuvatorstai Kevät

2010-05-06T13:22:00.000-07:00

Kevät on ihana, mutta niin myös Suvi, Ruska ja Talvikki. Entä Touko, Valo, Pilvi, Sade tai Utu. Pidän luontoon liittyvistä etunimistä. Miten olisi kaksosten nimeksi Pyry ja Tuisku... tai Lumi? Missä viipyy Kesä... ja Ulpukka, Ruusu, Vilja ja Varpu?

kukkaketju

2010-05-05T05:14:00.000-07:00

Kesän, tai siis kevään, ensimmäinen kukkaketju. Sää on nyt kylmän kolea, vaikka aurinko yrittääkin välillä paistaa. Minua paleltaa ja laitoin taas lämmityksen päälle. Harvinainen toukokuun alku. Maauimala on ollut jo vapusta asti auki, mutta minä vilukissa en ole vielä uskaltanut uimaan.

kävelyretkellä

2010-04-19T04:27:00.000-07:00

Aikaisemmin naureskelin, hyväntahtoisesti tietenkin, miehen sunnuntaisille kävelyretkille, joiden olennainen osa on automatka varsinaiseen kävelykohteeseen. Eilen lähdimme minun aloitteesta "kävelyretkelle" Bad Karlshafenin kaupunkiin, joka on kaunis hugenotti- ja kylpyläkaupunki Weser-joen varrella. Ranskasta uskonvainoja paenneiden Hugenottien rakentama kaupunki on kuin pala Ranskaa Pohjois-Hessenissä.

Kevät on nyt kauneimmillaan ja siitepölyallergikolla olo huonoimmillaan. Valitettavasti tämä suolavesihökötys (mikä lie suomeksi, vaikutus kuin suolahuoneessa) oli remontissa.

Kotimatkalla piipahdimme vielä Trendelburgissa, kauniilla linnanpihalla.

Valokuvatorstai hyppy

2010-04-15T04:22:00.000-07:00

Askel uuteen
Hyppy tuntemattomaan

Kuvassa ei ole sirkustaitelija tai itsemurhakandidaatti, vaan Jonathan Borofskyn Dokumenta-näyttelyyn tekemä teos "Man walking to the Sky" (Himmelstürmer).

valokuvatorstai vaihtoehto

2010-04-08T04:58:00.000-07:00

Pyöräillä voi vaihtoehtoisesti kaksi- tai yksipyöräisellä.

Kävellä voi kadulla tai kadun vieressä.

7000 tammea

2010-04-06T09:40:00.000-07:00

Edellisessä postauksessa 1.4. kirjoitin täyttä soopaa eli teksti oli aprillipila. Kivipaalut puineet ovat osa taiteilija Joseph Beuysin teosta "7000 Eichen - Stadt-verwaldung statt Satdt-verwaltung" eli vapaasti käännettynä "7000 tammea - kaupungin metsittäminen kaupungin hallinnoinnin sijaan". Beuysin teos oli osa Dokumenta 7-näyttelyä vuonna 1982. Dokumenta on Kasselissa viiden vuoden välein järjestettävä suuri nykytaiteen näyttely

Vaikka kasselilaiset eivät alkuun olleet yksiselitteisen innostuneita kaupungin keskustan Friedrichsaukiolle kasatuista 7000 basalttikivipaalusta, on tämä teos nykyisin tosi pidetty ja arvostettu. Onhan siitä päivitäin iloa ja hyötyä kaupunkilaisille. Istutusurakka kesti viisi vuotta ja tammien ohella istutettiin myös muitakin puulajeja.

Dokumenta-näyttelyistä on jäänyt paljon muistoja Kasselin katukuvaan. Minulle mieleisin on Beuysin 7000 tammea, mutta kaupungista löytyy muitakin mielenkiintoisia teoksia, joista ehkä saan aikaiseksi kirjoiteltua kevään ja kesän aikaan.

Paksukainen ja Ohukainen

2010-04-01T07:40:00.000-07:00

Kaikkea sitä keksitään...Kasselissa on jo jokunen vuosi istutettu puiden viereen kivipaaluja, koska Kasselin yliopiston tutkimusten mukaan erityisesti kaupunki-alueella puiden kasvu ja kunto ovat heikentyneet. Suosituimmilla koirien ulkoilutusreiteillä puuparat saavat päivittäin litroittain koiran pissiä juurilleen. Nyt koiran ulkoiluttajien tulee valvoa, että koirat pissivät kivipaalun juureen. Puu kivipaaluineen on jo kansan suussa saanut osuvan lempinimen "Paksukainen ja Ohukainen". Minun häiritsevät tosin vielä enemmän koirien kakit, jotka jostakin syystä lojuvat usein meidän muksujen kulkemilla poluilla. Ja kuka ne kengät sitten putsaakaan?

Tässä ovat meidän Lähipaksukaiset Ohukaisineen. Meillä ei tosin ole koiraa, joten minulla on täysin teoreettinen tarkastelukulma koko problematiikkaan.

tuunausta

2010-03-31T00:32:00.000-07:00

Viides batiikkipaita valmistui. Nuorempi tytär halusi tuunata vanhan vaalean paitaansa ja väriksi hän valitsi lempivärinsä sinisen.

Tässä lähtökohta: jo hieman nyhjääntynyt paita kaverinaan veljen uusi keltainen batiikkipaita. Paitaa valittaessa kannattaa huomioida, että värjäys onnistuu vain luonnonkuiduilla ja keinokuituiset ompeleet jäävät tietysti valkoiseksi. Tarkistin myös, että paita kestää väriaineen tarvitseman lämpötilan.

Kaupassa oli useampaakin eri batiikkiväriä. Tähän me päädyimme. Värjäys ohjeen mukaan 50 asteen vedessä. Eli lisäsin kiehuvaan veteen saman määrän kylmää vettä.

Sitten vaan solmimaan. Narun lisäksi käytimme kumirenksuja. Tytär halusi koko paitaan kuvioita eli hän tarkasti, että kuviot tulivat suhteellisen tasaisesti etu- ja takapuolelle. Solmut saavat olla aika tiukkoja. Sitten vaan paita värjätään väripakkauksen ohjeen mukaan. Me laitoimme sen väriliemeen muovisankoon ja kansi päälle, jotta lämpötila ei laske liikaa. Paita oli väriliemessa ohjeen 30 minuutin sijaan 60 minuuttia.

Työ kannatti. Lopputuloksena sininen batiikkipaita kaverinaan tyttären jo aiemmin värjäämä vihreä paita. Nyt odotellaan vain t-paitakelejä...

lomaillaan

2010-03-30T12:49:00.000-07:00

Me lomaillaan.
Perinteiset kevään ensimmäiset piirustusliidut on ostettu, testattu ja hyviksi todettu.

Nautitaan kävelyretkistä ja kevään kukista.

Kuten meidänkin pihalla oli apteekin edustan pengas koristeltu saksalaisen perinteen mukaan pääsiäismunilla.

Pientä kähinää iltapäivän kävelyllä....

Maauimalan kausikortti kesälle 2010 on jo ostettu, mutta uima-altaat eivät vielä ole ihan uintikunnossa. Vesi puuttuu.

alkuja

2010-03-26T06:56:00.000-07:00

Kevät on aluillaan ja sopivasti myös koululaisten pääsiäisloma alkoi tänään. Kävimme Oman, siis isoäidin, puutarhasta hakemassa pääsiäiskoristeiksi pensaiden oksia.

Oksilla itsetehtyjä ja kaupasta ostettuja pääsiäismunia.

Esikoistyttö alkoi veistelemään jotain.

Toinen tytär on jo kutonut kaksimetrisen kaulaliinan. Nyt on aluillaan virkkaamisen opettelu.

Pojan koululla oli eilen pääsiäisaskartelua vanhempien kanssa. Koko luokka teki batiikkipaidat. Söpö lopputulos ja ehkä alku usemmankin puseron värjäykselle.

valokuvatorstai

2010-03-25T04:26:00.001-07:00

Valokuvatorstain teemana tällä viikolla runo

muistot kaikuvat loputtomina kuin
vastakkaiset peilit
eikä niitten kautta voi astua kuin toisiin
itsensä kuviin,

ulkona taivaanrannan tähti, kumipallo, ja koira

Caj Westerbergin runo kokoelmasta Uponnut Venetsia (Otava 1972)

bongaillaan

2010-03-24T06:26:00.000-07:00

Lapsiperheiden autoreissuilla takapenkin rapatus tai usein myös käsirysä on tuttua. "Viisas vanhempi" voi yrittää ehdottaa lehmien tai eri väristen autojen laskukisaa... Saksassa mukava vaihtoehto on auton rekisterikilpien bongaaminen. Täällähän auton rekis-terikilvestä näkee, missäpäin maata auto on rekisteröity. Kotipaikkakunnan tunnusosassa voi olla kirjaimia yhdestä kolmeen. Yhden kirjaimen tunnuksen saa aina isoin kaupunki, siis K kuten Köln. Keskiluokan kaupungeilla on kaksi kirjainta, kuten KS Kassel tai KA Karlruhe ja pikkupaikkakunnilla kolme, kuten KUS Kusel tai KIB Donnersbergkreis.

Tämä bongailuleikki on hauskan monipuolinen. Kirjaimia opettelevat muksut ovat tyytyväisiä, kun tuntevat rekkarikilven kirjaimet, isommat jaksavat keräillä eri paikkakunnilta olevia rekkareita. Jos leikin haluaa vielä vaikeammaksi, voidaan arveilla, mitä lyhennys tarkoittaa. Mistä tuo KEH, KI, HR tai WOB olikaan?

Isojen kaupunkien kastissa on tietenkin B Berlin, M München ja N Nürnberg, mutta arvonsa tuntevat Hansa-kaupungit, kuten Hampuri, Lyypekki ja Bremen, ovat valinneet mielummin kaksi kirjaimiset tunnusosat, siksi Hampuri on HH (Hansastadt Hamburg) ja H onkin jäänyt Hannoverille.

Kun rekisteröintisysteemi Saksan liittotasavallassa 1950-luvulla luotiin, otettiin tietysti huomioon mahdolli-nen "menetettyjen" alueiden (DDR, Saarland) palautuminen. Siksi esimerkiksi L varattiin Leipzigin tunnekseksi. Joskus 1970-luvun lopulla usko Saksojen yhdistymiseen heikkeni ja L annettiin Lahn-Dill-Kreis-alueelle. Saksojen yhdistyttyä 1991 sai Leipzig takaisin L:nsä ja L:n menettäneiden tunnukseksi tuli LDK.

Maahanmuuttajana tai uussaksalaisena, mikä se sitten oikea nimike olisikaan, olen innolla opetellut rekka-ritunnuksia. Samalla oppii mukavasti Saksan maantietoa. Meillä on tietenkin ;D autossa rekisteritunnuksista kirjanen, jossa on Saksan lisäksi kaikkien Euroopan maiden rekisterisysteemit. Autobahnalla voi sitten katsella, mistäpäin Puolaa tai Itävaltaa autot ovat. Surku vain, että monissa maissa on Suomen tavoin nykyisin keskitetty rekisteröinti ilman kotipaikkakunnan tunnusta.

lakanataidetta?

2010-03-21T13:01:00.000-07:00

Kantaa ottavaa tilataidetta koulun pihalla vai koulu-kapinaa? Ei, vaan kannustusta abiturienteille. Näi-den "lakanoiden" viesti on lähiomaisten ja ystävien kannustus kevään ylioppilaskirjoituksiin osallistuville. En tiedä, kuinka laajalle tällainen perinne on Saksassa levinnyt. Keski-ikäinen mieheni ei ainakaan tunne tätä tapaa omalta lukioajaltaan Kasselissa. Ylioppilaskirjoi-tusten ajan joka tapauksessa kaikkien kasselilaisten lukioiden pihaa koristavat enemmän tai vähemmän onnistuneet/hauskat/omalaatuiset kannustustekstit. Ehkä joku kevät minäkin tussi kädessä mietin, mitä kirjoittaisin...

kaunokaisia

2010-03-21T07:57:00.000-07:00

Lintumaailmassa tavallisesti urokset ovat niitä kaunokaisia, jotka värikkäillä höyhenillä ja ihanilla töyhtöillä houkuttelevat naaraita puolisokseen. Bergparkissa on jo pitempää asustellut mandariinisorsia, joiden uroslintujen ulkoasu on upea. Olen jo useasti yrittänyt kuvata niitä, mutta ne ovat olleet tavallisia pullasorsia arempia. Tänään onnistuin ottamaan kuvan tästä kauniista pariskunnasta Lachjärvellä.

Kukkivia kaunokaisia

Rakastan puita ja voin valokuvata niitä loputtomiin. Varastossa on jo ennestään liikaakin kuvia Bergparkin puista, mutta vuodenajat, valo ja varjot vaihtelevat. Puut ovat yksinkertaisesti aina kauniita ja kiehtovia, jopa näin keväällä lehdettöminä.

Ladylike

2010-03-20T13:08:00.000-07:00

Murrosikä on järisyttävää aikaa, ei vain murkulle, vaan myös vanhemmille. Tänään meillä oli lähes tusina 13-vuotiaita ladyjä kylässä ja meno oli aika villiä: hihitystä, kikatusta, halailua, tönimistä, painia, naurua, lentäviä viinirypäleitä... Me, "jo kaiken kokeneet", saamme aihetta muistella omaa nuoruutta. Kai me olimme ihan yhtä energisiä, eläviä, rajoja rikkovia ja (siis) melkein mahdottomia. Nämä olivat kieltämättä hauskat synttärit, mutta koskaan ei juhlan jälkeen sotku ole ollut tällainen. Ei vielä ihan ladylike. Kuvat on tietenkin otettu ennen juhlahumua.

valokuvatorstai asetelma

2010-03-18T05:32:00.001-07:00

Valokuvatorstain haaste on tällä kertaa asetelma.

Tällä viikolla vaikeutetaan kuitenkin kuviota vähän pyytämällä, että älkää kuvatko ihmisiä, eläimiä, mitään elävää. Muuten on (niin kuin aina) lupa tulkita haastesanaa haluamallaan tavalla.

Kesän uimakautta odotellessa... minun asetelmakuvassa on taatusti ole ei-elävä, vaan söpö puinen krokotiili järven rannalla.

Onnittelut

2010-03-17T03:41:00.001-07:00

Eilen alkoi meidän suvun synttärijuhlintakausi 2010, kun esikoiseni vietti synttäreitä. Tänään onnittelut menevät Ouluun. Hauskaa syntymäpäivää (iso)isälle :D

Esikoinen sai lahjaksi lahjakortin paikalliseen kiipeily-puistoon, jossa on puihin rakennettu eri vaikeusasteen kiipeilyreittejä. Haluaisin itsekin kokeilla, miltä se kiipeily tuntuu. Saas nähdä, uskallanko.

valokuvatorstai tuli

2010-03-12T02:41:00.000-08:00

Aurinko, rakas tulipallomme, paistaa auton huurteisen ikkunan läpi. Tytär, minun aurinkoiseni, ehti jo koristaa ikkunan piirustuksellaan.

hiihtoretki

2010-03-10T01:48:00.000-08:00

Hyvä on hiihtäjän hiihdellä, kun aurinko paistaa ja suksi luistaa. Jalassa on miehen monot (kokoa 46!) ja äidin kutomat villasukat. Tyttären lainaamat sauvat ovat lyhyenlaiset. Mielessä ajatus omista monoista, suksista ja sauvoista. Ehkä sitten ensi jouluna...

Habichtswaldissa, Bergparkin ja Herkules-patsaan takamailla ladut ovat vielä hyvässä kunnossa ja tänä aamuna hiihtäjiäkin oli jokunen liikkeellä. Kävin hiihto-retken jälkeen vielä ihailemassa Kasselin kaupungin maisemia Herkuleksen juurella. Patsas jalustoineen on vielä rakennustelineiden ja kelmujen peitossa, koska sitä peruskorjataan parhaillaan.

Taivas oli ihan sininen, mutta näkymä Kasseliin, niin kuin usein, utuinen.

2010-03-08T02:09:00.001-08:00

Tänään on kansainvälinen naistenpäivä. Nautitaan elämästä ja juhlitaan!

Ladasta rättäriin

2010-03-07T04:58:00.000-08:00

Mersumiehet, ladapapat, rättärihipit, bemarijupit... Väitetään, että auton valinta kertoo ihmisestä aika paljon. Eilen kävin katsomassa saksalaisen dokumenttielo-kuvan "Bellada", jossa kerrottiin Ladan ja sen ajajien tarinaa nyky-Venäjällä. Hauska ja mielenkiintoinen filmi.

En ole itse varsinainen autoihminen. Ajokorttinikin on vasta kolme vuotta vanha. Ajan päivittäin autoa, mutta lähinnä olen ruokalähetti ja muksujen taksikuski. Elokuvan Ladasta tuli mieleen miehen opiskeluaikojen rättisitikka, joka ei ole kovin arvostettu auto, mutta jotenkin siihen kiintyi enemmän kuin seuraajaansa Opeliin. Nykyisin ajamme pösöllä, johon olen ihan tyytyväinen. Taidan pitää enemmän matalanprofiilin autoista. Auto kun on väline liikkua A:sta B:hen.

Toisinaan kuulee, mitä ihmeellisimpiä ennakkoluuloja eri automerkeistä. Luulen, että meille useimmille autonosto ei ole vain rationaalinen valinta, vaan siihen vaikuttavat mitä ihmeellisemmät mielikuvat. Mersumies ei ehkä voisi kuvitella ajavansa Ladalla tai Skodalla. Onko se auto sitten egon jatke ja elämäntavan ilmentymä? Toki voin ymmärtää, että paljon ammatikseen ajava on valmis maksamaan mukavuudesta ja varmuudesta, mutta päivittäiseen kaupunkiliikenteeseen soveltunevat myös ihan tavalliset perusautot.

Nyt me autoilijat saamme taas aamuisin rapsutella tuulilaseja jäästä vapaaksi. Lämpötolppiin ja lohko-lämmittimiin en täällä vielä ole törmännyt.

Yhden sortin kulkuväline tässäkin. Tytär innostui taas hiihtelemään puutarhassa.

yhtenä yönä

2010-03-05T13:12:00.000-08:00

Yhtenä yönä kaikki muuttua vois,
Yhtenä yönä kevät katosi pois.

Tebbybär, Teddybär dreh dich um...

2010-03-03T08:10:00.000-08:00

Pienestä sitä ihminen joskus ilahtuu. Olen jo pari päivää seuraillut puutarhassa ensimmäisten krokusten kasvua ja tänään, aurinkoisena päivänä, kukat avautuivat, vaikka muuten on vielä aika harmaata. Kevätpäivän kunniaksi hyppäsimme lasten kanssa hyppynarulla. Opin taas uusia loruja. Toivottavasti huono hyppelykuntoni paranee vielä kevään kuluessa.

puro pulisee

2010-02-24T23:46:00.001-08:00

Kevät tuli,
lumi suli,
puro sanoi:
"puli, puli".

Eilen pulikoitiin Druselpurossa. Purossa oli mukavasti vettä, kun lumet sulaavat kovaa vauhtia. Vain yhden jalat kastuivat ja siihenkin oli syynä reikä kumppareissa. Nämä nykyajan halpakumpparit... Esikoisella oli jalassa kunnon kengät, minulta perityt, yli kaksikymmentä vuotta vanhat Nokian mustat kumpparit.

Näitä kuvia katsellessa voisi luulla, että olemme luontoretkestä kaukana kaupungista, mutta tarkkaavainen huomaa yhdessä kuvassa ratikan. Olemme ihan kotikulmilla, lähipurolla. Druselpuro on kai kasselilainen vaihtoehto Laanaojalle (Oulun keskustan läpi virtaava pikkupuro).

valokuvatorstai rykelmä

2010-02-24T23:29:00.000-08:00

Tähän aikaan vuodesta vaihtelua tuo rykelmä etelän lämpöä, energiaa ja värejä.

sohvan uudet vaatteet

2010-02-24T01:26:00.000-08:00

Lopultakin Bemziltä tilaamamme, sohvan uusi päällinen tuli ja vaikka valintaa tehtiin kotona koko perheen voimin kangaspaloja tuijotellen, lopputulos yllätti. Varma valinta olisi ollut tuttu sininen, mutta halusimme hieman piristystä meidän vaaleansiniseen-lilaan sisustukseen. Nyt totutellaan tuohon aika räväkkään, fuksinväriseen sohvanpäälliseen. Olohuoneeseen täytyy kai hankkia sohvan väriin sopivia väriläiskiä. Ehkä ensiavuksi ostan kukkasia. Tässä kuvat ennen ja jälkeen.

Käsky

2010-02-22T04:20:00.000-08:00

Elokuvien ja kirjojen käännöksille keksitään mitä merkillisimpiä nimiä. Kävin eilen katsomassa eloku-van "Tears of April". Suomalaiset tuntevat elokuvan ja kirjankin nimellä "käsky". Tuon Leena Landerin saksankielisen käännöksen nimi on taas "Die Unbeug-same" (taipumaton, vastahakoinen, itsepintainen). Odotin jo ennakkoon, että vuoden 1918 tapahtumia käsittelevä elokuva on vaikea ja koskettava, mutta silti elokuva yllätti. Sen katsottua tekee mieli lukea kirja.

Ulkosuomalaisen lappapuuro

2010-02-19T07:16:00.001-08:00

Vispipuuro, lappapuuro, vatkattu puolukkapuuro... Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Minun teki taas vaihteeksi mieli lappapuuroa. Saksassa kaipaan happaman ruisleivän lisäksi useasti marjoja: kunnon mustikoita, makeita mansikoita ja puolukoita. En ole tähän päivään mennessä löytänyt kaupasta pakastettuja puolukoita, mutta teenkin sitten puuron sokeroiduista purkkipuolukoista. Niitä löytyy Saksassa kaupoista Lidlistä Edekaan (ja myös tietysti Ikeasta), koska monet syövät niitä mielellään riistaruokien kanssa. Lappapuuro kuuluu mielestäni niihin ruokiin, jotka maistuvat parhaimmilta itsetehtynä. Jo Suomessa asuessani tein lappapuuron mielummin itse kuin ostin valmiin, vaaleanpunaisen puuro, joka ei maistunut lainkaan puolukalle. Samaan sarjaan lappapuuron kanssa kuuluvat mielestäni maksa- ja makaronilaatikko sekä herne- ja lihakeitto. Maksalaatikkoa en tosin ole koskaan itse tehnyt, vaan herkuttelen äidin hoivissa käydessäni.

Ulkosuomalaisen lappapuuroversio:
purkki sokeroituja puolukoita (n. 400g.)
1 litra vettä
0,5 dl sokeria (maun mukaan, tämän minun version on sellainen lasten jälkiruoka makeudeltaan)
mannaryynejä pakkauksen ohjeen mukaan.
Esim. minun käyttämiäni spelttimannaryynejä menee noin 200 g. tai reilu 2 desiä. Olen tehnyt lappapuuron myös vauvoille tarkoitetuilla ryyneillä ja siitä tuli tosi pehmeän makuista.

Laita kattilaan vesi, sokeri ja puolukat. Kiehauta ja lisää mannaryyni. Sekoita ja keitä mannaryyniem ohjeen mukainen aika. Vatkaa puuro kylmäksi. Minä teen sen aina kylmässä vesihauteessa pesualtaassa. En tiedä, onko kylmä vesihaude tärkeä, mutta jostakin olen sellaisen tavan oppinut.

laskiaisrieha

2010-02-17T23:14:00.000-08:00

Me vietimme laskiaista muksujen kanssa pulkkamäessä, omalla pihalla ja Bergpark-puistossa. Tosin laskiaispullat syötiin jo viime viikolla, kun katsoin aluksi ajankohdan viikkoa liian aikaiseksi, mutta voihan noin hauskaa riehaa juhlia pitempäänkin. Lunta riittää, tosin tänään on alkanut sataa vettä eli sehän tietää lumelle menoa. Eilen aamulla oli vielä 14 astetta pakkasta.

Bergparkissa oli iltapäivällä vain vähän lapsia pulkkamäessä, vaikka sää oli ihan mukavan leuto.

Valokuvatorstai

2010-02-17T23:04:00.000-08:00

Tänä talvena me täällä Kasselissakin olemme saaneet nauttia lumesta ja kunnon talvesta, vaikka suurin osa saksalaisista taitaa olla jo aikaa sitten perin kyllästynyt talven iloihin.

Kuvassa valon ja varjon, lumen ja oksien leikkiä.

Helau

2010-02-15T04:24:00.000-08:00

Päästiin Ruhrin alueelta eilen ihan hyvin takaisin, vaikka autobahnaa oli 50 kilometriä meillepäin suljettuna, koska liukkaalle kelille tarpeen ollut tiesuola oli loppu!! Yhden ison kolarin näimme vastakkaisella kaistalla. Hieman tuli ontto olo niitä lukuisia ambulansseja ja yhtä pelastusheli-kopteria katsellessa.

Osalle saksalaisista karnevaali on suuri intohimo. Sitä kutsutaankin viidenneksi vuodenajaksi. Juhlia ja kul-kueita valmistellaan koko vuosi. Karnevaaliyhdistykset ovatkin tärkeitä instituutiona esimerkiksi Kölnissä. Ihan kuka tahansa ei niihin piireihin pääse. Raha auttaa tietenkin aina asiaa.

Juuri nyt on telkkarissa menossa lähetys tärkeimmistä karnevaalikulkueista. En jaksa enää niitä katsoa. Joskus Saksan asumisen alkuvuosina tuijottelin niitä kyllä silmät pyöreinä. Meidän pikkujuhlijoilla, prinssillä ja meksiko-laisella, oli ollut haukat kemut koulussa.

karnevaali kutsuu

2010-02-13T03:19:00.000-08:00

Suomessa vietetään ensi viikolla laskiaista - siis luvassa mäenlaskua ja laskiaispullia. Laskiaisen juhliminen juontuu aikaan, jolloin Suomi oli vielä katolilainen. Laskiaisen sijaan Saksassa alkoi jo eilen karnevaali eli Fasching. Kassel ei kuulu varsinaiseen karnevaali-alueeseen. Joissakin kaupungeissa, kuten Kölnissä ja Düsseldorfissa, vallitsee "poikkeustila", eli meno kuin vappuna tai jotain vielä "pahempaa". Telkkarista me ulkopuoliset voimme seurata Fasching-istuntoja (karnevaaliyhdistysten ohjelmallisia juhlia) ja -kulkueita.

Lapsille karnevaaliaika on mukavaa ja sitä juhlivat Kasselinkin kouluissa. Tyttären luokka koristeli luokan jo perjantaina serpentiinoilla ja ilmapalloilla, jotta maanantaina sitten he voivat vain juhlia. Meiltä lähtee juhliin prinssi ja meksikolainen. Pääsemme me aikuisetkin tosin karnevaalia juhlimaan, kun miehen työkaveri kutsui meidät taas Ruhr-alueelle kotiinsa karnevaalikemuihin. Luvassa on kovaäänistä juhlimista ja loppuillasta lallattavia juhlijoita. Menen juhliin munkin (siis mieheni pukeutuu munkiksi) kanssa itse mieheksi pukeutuneena.

2010-02-08T04:21:00.000-08:00

Tule hyvä kakku,
älä tule huono kakku

Tästä tutusta lasten lorusta se meidänkin esikoisen kak-ku-ura hiekkalaatikolla alkoi. Jouluna Oulussa esikoinen ihastui mummon taatelikakkuun. Ohje tuli eilen ja hetihän sitä piti kokeilla.

Keittiön ovessa on jo pari vuotta ollut kaksosten piirtämä leipomo-kyltti. Tulen aina hyvällä päälle tätä iloista leipuriparia katsellessa.

tukiopetusbisnes

2010-02-06T07:14:00.000-08:00

Olen sanomalehtiriippuvainen, joten heti saksan kielen alkeet opittuani (Saksan kielen opin vasta aikuisella iällä miehen vuoksi) aloin ahkeraan tavaamaan saksankielisiä sanomalehtiä. Silloin parikymmentä vuotta sitten minulle olivat iso ihmetyksen aihe eri tukiopetusinstituutioden ilmoitukset. "Mihin noita tarvitaan?", kyselin mieheltä, silloiselta poikakaverilta. Nyt olen omien koululaisten vuoksi ihan kantapään kautta oppinut, että kyllä niille on kysyntää ja tarvetta.

Saksassa yksityinen tukiopetusbisness on big business, yhteensä 1,5 miljardia vuodessa. Koulut eivät anna tukiopetusta, joten vanhemmat joko opettavat kotona itse tai maksavat ulkopuoliselle tukiopetuksesta. Tilastojen mukaan 19 prosenttia 15 vuotiaista on saanut matematiikassa maksullista tukiopetusta. Vielä ihmeellisemmältä kuulostaa, että 15 prosentti neljäs-luokkalaista on ollut äidinkielessä maksullisessa tukiopetuksessa. Vain 12 prosenttilla tukiopetukseen osallistuneista koululaisista on todistuksessa aineesta 5 tai 6 (siis vaarana jäädä luokalle). Kun siis suurin osa heistä on keskivertotapauksia, voi vain ihmetellä, miksi he eivät koe saavansa kunnon opetusta koulussa.

Koululaitos kuuluu Saksan liittotasavallassa osavaltioden toimivaltaan, joten erot koulu-oloissa eri osavaltioden välillä voivat olla huomattavat. Vanhempien keskimäärin tukiopetukseen vuosittain käyttämä summa vaihtelee eri osavaltioissa 131 eurosta 74 euroon. Meidän perhekin on päätynyt maksamaan tukiopetuksesta, koska en halua ja/tai voi olla opettajan sijainen kotona. Juuri murrosikäi-sille, omaa itsenäisyyttä kaipaaville koululaisille ei välttämättä ole paras mahdollinen vaihtoehto äidin tai isän järjestämä iltakoulu.

Syitä maksullisen tukiopetuksen suosioon on varmaan useita. Alakoululaisilla tärkein syy lienee neljännellä tapahtuva koulumuodon valinta. Arvosanojen on oltava tarpeeksi hyvät, jotta voi mennä lukioon. Toisaalta opettajien ja koulun asenteissa on mielestäni parannat-tevaa. Nykyisin osa opettajista, siis ei tietenkään kaikki, tuntuvat ajattelevan, että jos koulu ei suju, syy on aina oppilaassa, joka voidaan siirtää toiseen, siis käytännössa tiputtaa "alempaan" koulumuotoon, (Saksassahan on 3 rinnakkaista muotoa). Opettajat eivät mielestäni ota vastuuta koululaisten opettamisesta, vaikka he täällä Saksassa ovat todella hyväpalkkaisia.

Omasta kouluajasta on jo jokunen vuosi kulunut, mutta minulla on mielikuva, että peruskoulun aika ei ollut erityisen stressaavaa, vaikka minulla oli ihan hyvä todistus. Täällä jo viidenneltä luokalta (vastaa Suomen neljättä luokkaa, koska lapset menevät kouluun kuusi-vuotiaina) koululaisilta odotetaan hyvin pitkäjänteistä, omaehtoista opiskelua. Lapset kuitenkin ovat niin erilaisia ja kypsyvät eri tahtiin. Saksalaisen lapsen olisi aikanaan ylioppilastodistuksen saadakseen oltava jo kymmenvuo-tiaana kypsä aikuismaiseen työskentelyyn.

kuvahaaste

2010-02-04T10:50:00.000-08:00

Pikkusisko oli haastanut minut selailemaan kansioitani ja etsimään neljännen kansion neljännen kuvan. Tällainen sieltä löytyi lokakuulta 2009. Välimeren rannikkoa Tunisian Hammametissa.

Aika moni on jo saanut tämän haasteen, joten jatkan haastetta haastamalla ne yli nelikymppiset, joita haaste kiinnostaa.

Valokuvatorstai talvinen tarina ulkosuomalaisen Suomen matkasta

2010-02-04T05:07:00.001-08:00

Olen huono kertomaan tarinoita, mutta yritetään.

Pääkaupunki: kävely talvisessa Helsingissä

Kylmää: Korkeasaaren flamingot Suomen talvessa

Kuumaa: uuden vuoden tinanvalaus paukkupakkasissa

Hyinen virta: Oulu-joen rantaa Tuiran uimarannalla

Talven iloja: lumilinnan rakennushommissa

Aurinko: tammikuinen pakkaspäivä

Tuttua: näkymä lapsuuden kodin ikkunasta

kevättä ilmassa

2010-02-04T04:15:00.000-08:00

Näin eilen ensimmäiset pajunkissat. Kevät on jo tulollaan.

Kuten kuvasta näkee, meillä siivotaan, on siivottu jo usempana päivänä. Lastenhuoneen siivous kestää, koska yritän tehdä sitä muksujen kanssa yhdessä. Nyt käydään kaikki lelut, kirjat, pelit ja pehmulelut läpi. Mietitään, mikä joutaa jo roskiin, kirpputorille tai nostalgiaboksiin.

Siivous on ikävän loputonta, varsinkin lapsiperheessä, jossa tavaran levittelijöitä ja askartelijoita riittää. Minun hermot ovat tässä kaaoksessa koetuksella, vaikka en periaatteessa ole kovin tarkka järjestyksen ja siisteyden suhteen. Kummasti muksujen huoneet, tai oikeastaan koko kämppä, aina hukkuu muksujen tavaroihin. Emmehän me edes osta usein muksuille uusia tavaroita. Mistä ne sitten ilmaantuvat?

Kämpän kaaos on osittain omaa vikani, koska muksut saavat leikkiä ja askarrella olohuoneessa. Meidän muksut ovat tosin jo isoja koululaisia, mutta he tekevät läksyt ja puuhailevat omiaan mielellään olohuoneessa. Niin, kai koti on kuitenkin meidän kaikkien käyttöön tarkoitettu.

On siivouksessa ovat hyvätkin puolensa. Lopputulos on heti nähtävissä, tosin parin tunnin päästä kaaos voi jo olla taas voitolla.

Kuka se lauloikaan: "Elämää, ei sen enempää, myös päivät nää, koeta ymmärtää..."

ojasta allikkoon

2010-02-03T01:37:00.000-08:00

Tuossa jokunen aika sitten tuumailin, että telkkarin katselu voisi meidän perheen osalta loppua vanhan telkkarin sammahtamiseen. Mitä vielä, nyt olohuoneessa on taas toimiva telkkari. Tällä kertaa lainakamaa eli anopin vanha, ihan hyvin toimiva kone, joka on lojunut käyttämättömänä uuden, ehomman vallattua anopin olohuoneen. Joku tonttu suomalaisnainen (aika lailla minun näköinen) tilasi meille viikko sitten vielä tv-kaistan kautta Suomen telkkariohjelmat.

Toisaalta olemme jo pitempään miettineet tv-kaistan tilausta, koska meillä on ollut vaikeuksia ylen nettisivujen kanssa. Elävän arkiston ohjelmat näkyvät ihan hyvin, mutta areenan kanssa minulla on ollut viime keväästä saakka vain ongelmia. Nyt tvkaistan kanssa ongelmana on vain ajankäyttö. Ihan kaikkeahan ei alku innostuk-sessakaan kannata tai voi katsoa...

Toivottavasti ei kuulosta ihan selittelyltä, mutta kaksikielisessä perheessä suomalaisten tv-ohjelmien katselu on puhumisen ja lukemisen ohelle ihan hyvä kielen oppimisen väline. Usein sanotaan, että kyllä lapset oppivat kielet niin vaivatta ja nopsaan. Mutta jos tavoitteena on vivahdeikas, monipuolinen suomen kielen taito, kokemukseni mukaan ihan arkipäivän köökkisuomella siihen ei päästä.

Kielirajojen ylittävä ongelma taitaa kuitenkin olla lasten ohjelmien tarjonta 10 vuodesta ylöspäin. Pikku kakkonen ei kiinnosta ja galax menettelee, mutta varsinaiset lempiohjelmat puuttuvat. Kumma, kun kuitenkin lasten ja nuorten kirjallisuutta löytyy ihan mukavasti. Ehkä oletetaan lasten siirtyvän suoraan aikuisten ohjelmien katsojiksi.

Minä katselen Suomen telkkaria mielellään myös vieraskielisten ohjelmien vuoksi. Mukava kuulla vaihteeksi englantia, ranskaa ja espanjaa. Saksassahan kaikki ohjelmat synkronisoidaan. Minusta on ihmeellistä, että elokuvan olennainen osa, näyttelijän puhe, voidaan korvata toisen äänellä. Katsoin eka kertaa nyt Amyn lailla-sarjan alkuperäisjaksoja. Niissä oli aivan erilainen tunnelma kuin saksalaisessa versiossa, joka on kuitenkin ihan laadukasti synkronisointu.

Esikoinen totesi jotain englanninkielistä ohjelmaa katsottuaan: "Äiti, ne eivät ole kääntäneet koko puhetta suomeksi". "Hipheijaa" totesin minä. Tytär oivalsi heti, miksi niitä englanninkielielisiä ohjelmia on niin mukava katsoa.

Näin äkkiseltään suomalaiset tvmainokset ovat myös hauskoja. Värimaailma on huomattavasti kirkkaampi ja selkeämpi kuin Saksassa. Mukava, että mainoksia tehdään vielä Suomessa suomalaisille kuluttajille, eikä käytetä vain ylikansallisia standardimainoksia. Yllättävän paljon on terveyteen liittyviä mainoksia tyyliin "näitä kun napsit, jaksat taas".

Vaikka en vannoutunut uuden tekniikan ystävä olekaan, niin täytyy myöntää, että internet on helpottanut elämää ulkomailla olennaisesti. Muistan vielä vuosia sitten onnesta pyöreän naamani, kun Frankfurtin rautatie-asemalta löytyi Hesari.

Ampelmännchen

2010-02-01T05:32:00.000-08:00

Arkipäiväisiä esineitä emme välttämättä noteeraa. Vasta kun ne uudistuvat, huomaa muutoksen, mutta aina ei välttämättä enää vähän ajan päästä muista, millainen esine oli ennen muutosta. Tietysti on poikkeuksia, kuten minun muistissa lapsuuden lempikarkkien pakkaukset.

Kasselissa on kahdenlaisia Ampelmännchen-hahmoja (=liikennevaloukkeleita). En osannut sanoa, millainen ukkeli on meidän väliliikennevaloissa, vaikka menen siitä päivittäin ohi. Esikoinen kyllä tiesi. Paikallislehden mu-kaan jo yli neljänneksessä Kasselin liikennevaloista on "Ost-Ampelmännchen" eli DDR:n ukkeli.

Saksojen yhdistyttyä itäsaksalaiset pelkäsivät menet-tävänsä oman ukkelinsa, kun monet asiat entisessä DDR:ssä "länsisaksalaistettiin". Mutta ukkeli säilyi ja valtaa nyt länttäkin. Hattupäinen Ost-Ampelmännchen on kuulemma selkeämpi ja paremmin näkyvä. Ainakin minusta se on sympaattisemman näköinen kuin karsitumpi, hoikempi länsiversio.

Liikennevalosäännösten mukaan vuodesta 2005 kumpi-kin ukkeli ovat sallittuja ja paikalliset viranomaiset päättävät, kumpaa käytetään. Siten Kasselissa itäukkeli valtaa liikennevalot, mutta Kasselin ympäristökunnissa (Landkreis Kassel) pitäydytään länsiukkelissa.

Minäkin olen opetellut uuden käyttöä ja lukenut ahkeraan käyttöohjeita. Sain joululahjaksi elämäni ensimmäisen järjestelmäkameran. Alku aina hankala... Eilen oli kaunis aurinkoinen talvipäivä. Lunta on tullut kuvattua tosi paljon eli tähyilin uudella kameralla vaihteeksi ylöspäin, pilviin ja enkeleihin. Mutta meidän uusi, Veran kanssa tekemäni, eksymättömyys-takuun omaava privaattilatu talon ympäri on toki kuvaamisen arvoinen. Taustatiedoksi kerrottakoon, että mies kävi lasten kanssa hiihtämässä 5 kilometriä, joka venyi metsässä horttoillessa 8 kilsaan (miehen versio) tai 10 kilsaan (esikoisen versio).

lunta tulvillaan...

2010-01-29T08:11:00.000-08:00

Muksut saivat tänään "joulutodistukset" eli "syyslukukausi" päättyi. Onneksi heillä oli lyhyt koulupäivä, että saatoimme nauttia lumesta, jota satoi koko päivän lisää. Pulkat kainaloon ja vauhdilla Bergpark-puistoon! Meidän muksut ihmettelivät, miksi laskin vain muutaman kerran aika hurjaa mäkeä alas. Vähän myöhemmin joku isompi poika pyysi Veran kelkkaa lainaan, kun oli huomannut meidän peruspulkkien luistavan paremmin kuin saksalaisten suosiman puisen kelkan. Poika laski kerran ja totesi: "Geil!" (ehkä suomeksi hyvä, hurja, siisti). Tarjosimme hänelle mahdollisuutta laskea vielä toisenkin kerran, mutta hän ei halunnut, koska vauhti taisi olla hieman liian geil.

Hauskaa viikonloppua!!

ABC

2010-01-28T05:25:00.000-08:00

Soppakisa, joka toisinaan tuntuu soppasodalta, minä vastaan muksut, jatkuu.
Tilanne tähän mennessä:
nakkikasvikeitto 7-
kasvisnuudelikeitto 3- (hups! missä vika?)
porkkanainen aakkoskeitto 8-

Loppupäätelmä: harhautuksen tärkeys (kuten nakit tai aakkospastat keitossa).
Suunnitelmissa: riskinotto (borssikeitto, joka on yksi lempikeitoistani)

En tiedä, saako Suomessa kaupasta noita aakkospastoja. Meillä muksut ovat päiväkoti-ikäisestä syöneet niitä mielellään. Niissä yhdistyy mukavasti kai leikki ja ruoka. Lasten lukemaan oppimisen seuraaminen oli hauskaa. Kirjaimet kiehtoivat jo aika pieninä muksuja. Kirjaimen muotoja löytyi kaikkialta: kepeistä, puista, pilvistä. Tai muksut muotoilivat niitä itse. Perunamuusi tai kaura-puuro olivat hyviä kirjainten kirjoitusalustoja. Vaikka kannatan periaatetta "ruualla ei leikitä", tässä annoin periksi, koska se ruoka kuitenkin lopulta päätyi masuun. Ruokailun jälkeisen pitemmän vessaistunnon jälkeen poika kerran huusi minua luokseen ja riemuissaan osoitti ihan O-kirjaimen muotoista tuotosta. Voi sitä lapsen riemun määrää! Oman nimen etukirjain vessanpytyssä.

käytännön matematiikkaa

2010-01-26T02:44:00.000-08:00

Näistä neliöistä muodostuvista kappaleista pitäisi saada tehtyä kotitossut. Sitä käytännön matematiikkaa! Ilman valmiin tossun mallia ei olisi onnistunut. Terveiset Ouluun: monimutkaista, mutta onnistui lopulta.

Sain tossut hieman etuajassa valmiiksi, koska eilisen illan istuin potilasjärjestön (=Selbsthilfegruppe) kuukausittai-sessa tapaamisessa. Ja eka kertaa otin neuleen mukaan. Nuo tapaamiset tahtovat venyä, koska ideana on jalos-ti "kaikki huolet ja murheet puhutaan perusteellisesti". Mutta ehkä keskustelua pitäisi hieman ohjailla ja tavoitteena olla maksimissaan kahden tunnin tapaamiset. Joudun jo työn vuoksi olemaan säännöllisesti iltoja kotoa pois, joten ylipitkäksi venähtävät kokoukset ovat minusta rasittavia. Olen jo useaan miettinyt toiminnasta pois jättäytymistä, mutta kas kummaa, taas eilen tuli tärkeää, uutta informaatiota. Reiluuden vuoksi on mainittava, että potilasjärjestön jäsenet ovat asiaansa tosi hyvin perehty-neitä. Niinhän se usein on, että vuosia sairastanut on taudistansa paremmin perillä kuin keskiverto yleislää-käri. No, tulevaisuudessa otan aina neuleen mukaan, niin kokouksessakin on hauskempaa.

Koulussa useampikin oppilas, minä siinä ohessa, neuloi tunneilla. Opettajat eivät sitä kumma kyllä kieltäneet, ei kai sitten häirinnyt. Vihreä puolue on täällä Saksassa vastikään juhlinut 30-vuotista toimintaansa. Telkkarissa näkemissäni (siis kun se telkkari vielä toimi) dokument-tipätkissä näkyy vihreiden kokouksissa usein ahkeria neulovia osaanottavia. Lieneekö vielä niin?

Ulkona on aivan mahtava talvikeli: uutta puhdasta lunta ja auringon paistetta! Tänään minulla oli tarkoitus mennä tutustumaan yhteen joogaryhmään, josko taas aloittaisin joogaamisen. Mutta näillä keleillä ulkoilu voittaa sisälajit. Joogaillaan sitten, kun lumet ovat sulaneet.

värikkäitä kankaita ja puhtaan valkoista lunta

2010-01-25T06:58:00.000-08:00

En tunnustaudu Ikean vannoutuneeksi faniksi, mutta kummasti noita heidän tuotteitaan on meille ilmaantunut. Monen mokaostoksen lisäksi jokunen todella hyvä ostoskin on onneksi tullut tehtyä. Sohva on kestänyt jo seitsemän vuotta lapsiperheen rankkaa arkea, mutta päällinen näyttää jo aika kuluneelta. Onneksi uusia päällisiä voi ostaa netin kautta Bemziltä. Tänään sain viisi tilaamaani kangasnäytettä. Nyt pitäisi vain perheraadin päästä yksimielisyyteen, minkävärinen uusi sohvan päällinen on.

Iltapäivän valossa värit eivät tässä kuvassa ole ihan parhaimmillaan, mutta kumpikin sinisen sävy ja tuo fuksinlila olisivat minusta ihan hyviä.

Joulusta on jo ikuisuus. Vaikka minulla on tietääkseni ihan hyvät välit joulupukkiin, saan joka joulu aika pienen kasan joululahjoja. Ja suuremman osan osaan jo etukä-teen arvata, kuten turkoosin huivin, joka sattumalta sopii täsmälleen turkoosiin villatakkiini. Tänä vuonna oli onneksi kuitenkin pari yllätyslahjaakin. Mies on aika usein ulkomaan keikoilla ja tänä vuonna sain miehen ulkomailla asuvan työkaverin vaimolta joululahjan. En tietenkään ole kyseistä avioparia koskaan tavannut, mutta jostakin syystä he halusivat muistaa meidän perhettä, vaikka itse eivät joulua juhlikkaan. Sain kauniin tummanpunaisen pöytäliinan, jonkalaista en ehkä olisi itse ostanut, mutta joka minua kuitenkin miellyttää. Omalla tavallaan kaunis.

Lunta on tullut koko päivän. Ulkona on ihana talvikeli, uutta lunta ja pientä pakkasta. Minä olen neljän vuodenajan ihminen ja nautin tästä kelistä. Muksutkin innostuivat taas pulkkamäkeen ja lumisotaan. Poika rakenteli tällaisia torneja. "Mitä lie sitten esittävät", hän totesi. Niin, pitääkö kaikella aina olla nimi ja normitus? Eikö voi vain olla?

Sunnuntaina

2010-01-24T01:42:00.000-08:00

Lunta ja kylmää riittää. Neuloin uudet lapaset, joista tuli vähän tylsät. Eilen koristelin jo vasemman käden lapasen, ehkä toiseen lapaseen tulee sama kuvio vähän eri värein, joka tapauksessa inspiksen mukaan.

Olen tänä talvena neulonut jo kolme kaulaliinaa. Ihan huvikseen, kun on tehnyt mieli neuloa jotakin helppoa ilman isompaa stressiä kavennuksista tai kuvioista. Tämän huivin lankan väri yllätti kotona. Kaupan valoissa väri näytti harmaalta, vaikka onkin rehellinen sinisen sävy. Ohje tuttu jo aiemmin neulomastani violetista huivista.

Ulkona on pari miinus astetta, mutta täällä tuo kylmä on aina yllättävän luihin ja ytimiin asti tuntuvaa. Tänään teimme vakiokiekan Bergpark-puistossa. Minulla oli samat talvivaatteet päällä kuin Oulussa 30 asteen pakkasilla eikä se ollut yhtään liian vähän. Muksut saivat kaakaota Lac-lammen rannalla talveksi laitetusta myyntikojusta.

Tänä sunnuntaina ei katsota telkkaria, koska se hajosi eilen. Ei mikään yllätys. Kyseessä oli miehen isoäidiltä saatu perintötelkkari. Minä jo vihjailin, jos emme hankkisi ollenkaan uutta telkkaria. Mutta unohdin sen tämän talven tärkeän tapahtuman. Yksi katse mieheen, joka kertoi talviolympialaisten alkavan kohta, ja tiesin, että kohta meillä on taas toimiva telkkari.

juokseva, painiva ja tanssiva karhu

2010-01-20T23:03:00.000-08:00

Viime yönä juoksin karhua pakoon. Mitähän se uni minulle viestittää? Metsän eläimet ovat ollet meillä tyttären esitelmän vuoksi ajankohtaisia, mutta minun unen karhu ei nukkunut oravan tavoin sammaleisessa pesässään, vaan ajoi takaa minua, eläintarhan työnte-kijää. Uni ei kuitenkaan ollut painajaismainen, vaan ehkä enemmän urheiluhenkinen, maraton-juoksua ja (karhun)painia.

Yksi lempilauluistani on "tyttö ja tanssiva karhu". Sen kerran kuultuani en voinut sitä unohtaa. Onneksi löysin laulun Anneli Saariston esittämänä. Marja-Leena Mikko-lan sanat ovat koskettavat ja Anneli Saariston tulkinta upea. Olen kerran käyttänyt laulua suomenkielen ope-tuksessa, mutta oppilaat eivät laulusta kovin innostuneet. Ehkä se oli sittenkin vielä liian vaikea.

iki-vihreät ystävät

2010-01-19T04:42:00.000-08:00

Olenko aivan liian aikaisessa, kun jo mielessäni kevät tekee tuloaan. Ikkunalaudallakin kukkivat jo ekat krookukset. Minulla ei ole vihreää peukaloa, joten meillä viihtyvät pitempään vain hieman vähemmän nirsot kasvit.

Onko tuttu kasvi? Meillä on kaksi banaanipuuta, mutta banaanit joudumme kuitenkin ostamaan kaupasta. Tämä oli miehen kanssa ensimmäinen yhteinen kasvihankinta, tosin saimme banaanipuun Hampurin Ikeasta ilmaiseksi kolmetoista vuotta sitten. En edes alkuun kovin pitänyt koko kasvista, mutta se on yksinkertaisesti kotiutunut meille. Siskon perheen mukana on banaanipuusta lähtenyt pistokas Müncheniin. Lieneeko vielä elossa?

Mikähän tämä Lanzenrosette on suomeksi? Meidän vanhin kasvi, jonka mies on ostanut joskus murros-ikäisenä itselleen. Nyt vanha daami ei ole parhaimmillaan. Kukkiessaan sillä on iso, kaunis vaaleanpunainen kukka.

Einblatt-kasvin sain eräältä tuttavalta pistokkaana vuosia sitten. Tuttavuus on sittemmin hieman väljehtynyt, mutta kasvi on levittäytynyt jo kolmeen kukkaruukkuun. Myönnän, se on hieman rupsahtaneen näköinen, kun joululomalla sitä ei kahteen viikkoon kasteltu. Minun lomien aikainen vakiokukkienkastelija on innokas, hieman liiankin innokas kastelemaan ja useampi meidän viher-kasvi on mädältynyt siinä menossa. Siksi lyhyempien lomien aikaan yritämme tulla ilman kastelua toimeen. Mutta loman aikaiset vakiokukkienkastelijat ovat kuitenkin kiitoksensa ansainneet! Toiset löhöilee lomalla, toiset joutuvat hoitamaan vieraita viherkasveja.

Rahapuu voi meillä hyvin. Tosin se on jo niin iso, että on vaikea löytää sille arvoistansa paikkaa. Rahapuun rehoi-tus ei kyllä meidän lompakossa näy, vaikka sanonnan mukaan niillä on jotain tekemistä keskenään.

Papallani oli olohuoneen nurkassa jätti-iso anopinkieli, joka oli minusta nuorena enemmänkin kauhistus kuin kaunistus. Mutta mieli muuttuu ja pari vuotta sitten ostin kaksi anopinkieltä. Eikö ole olemassa kaktus nimeltään anopinjakkara tai sinnepäin? Anoppiparat, aina heitä ollaan parjaamassa. Saksalaisen kanssa avioituvan on kuitenkin hyvä pitää mielessä, että täällä perhe on, ainakin minun kokemusten mukaan, huomattavasti kiinteämpi kokonaisuus ja anopilla on (ainakin omasta mielestään) aika paljon sanottavaa nuorenparin elämään.

Tämä syksyllä ostamani syklaami on kaikkien ennustus-ten vastaisesti vielä elossa. Kasvit osaavat olla anteeksiantavia, mutta nyt yritän muistaa hoitaa sitä paremmin.

lumisohjoa, perunataidetta ja lääkekasoja

2010-01-17T04:39:00.001-08:00

Muu perhe lähti hiihtämään. Olen monoton, kun tytär lainasi minun monoja. Hänen omansa ovat jo käyneet pieneksi. Minä jäin siis kotosalle perunan keittoon. Kappas mitä taas löytyi - perunataidetta. Tällä kertaa sydämellistä!

Kotikatu kapenee. Ajoväylä kyllä aurataan auki, mutta lumi siirretään vain jalkakäytävälle ja tien reuniin. Kaksikaistainen tiemme on nyt muuttunut yksikais-taiseksi ja parkkipaikat on paksun sohjon peitossa. Naapurikunta, joka on aika mäkistä maastoltaan, ilmoitti taannoin, että tiesuolaa riittää kahden päivän tarpeeseen ja siksi vain erityisen vaikeat paikat suolataan. Aika avutonta valmistautumista talveen. Ei kai se suola edes niin kauhean kallista voi olla. Osa paikallisista tutuista on ihmetellyt näitä säästötoimia, kun tämä talvi ei kuiten-kaan ole ollut näillä seuduilla mitenkään poikkeuksellinen.

Sunnuntaipäivähän ihan on sopiva vanhojen lääkkeiden poislajitteluun. Meille olikin kertynyt niitä taas iso liuta. Saksassa lääkepakettiin ei apteekissa laiteta yksilöintiä, kenen potilaan lääkkeistä on kyse tai millaisen annos-tuksen lääkäri on määrännyt. Suomen käytäntöön tottuneelle täkäläinen tapa tuntuu aika ihmeelliseltä, varsinkin kun itsellä on mielikuva Saksasta hyvin säännösteltynä, varman päälle ottavana yhteiskuntana. Voihan sitä sitten kotona kirjoitella lääkepakettiin, kenen ja millä annostuksella, jos muistaa oikein.

vasen- vai oikeakätinen

2010-01-15T03:48:00.000-08:00

Meillä kotona jatkuu "vanhempien oppikoulu". Tänään opin, että oravat voivat olla vasen- tai oikeakätisiä, vai pitäisikö sanoa -tassuisia. Ne voivat elää jopa 12-vuotiaaksi, tosin luonnossa ne usein kuolevat huomatta-vasti nuorempina. Poikasille yksinhuoltaja oravaäiti rakentaa lämpimän pesän mm. sammaleesta, sulista ja ruohosta. Vanhempia kiinnostava tieto on lienee se, että Hotelli Mama loppuu oravien kohdalla jo nelikuukautisina.

Kuten arvata saattoi, tytär tekee kouluun esitelmää ja julistetta aiheesta orava. Asumme ihan Habischwald-metsän vieressä, mutta täällä on aika vähän oravia. Oiskohan oravakadolla jotain tekemistä pesukarhujen laajan levinneisyyden kanssa.

Sammaleisesta pesästä tulee mieleen Aleksis Kiven Oravan laulu: "Makeasti oravainen makaa sammal-huoneessansa: Sinnepä ei Hallin hammas eikä metsä-miehen ansa ehtineet milloinkaan..." Youtubesta löytyi ihan mukava esitys, oravan laulu, jota tosin äänityksen taso ja kapakan räkättirastaat hieman häiritsevät.

syömäkelvotonta

2010-01-13T04:56:00.000-08:00

Lapsiperheissä taitavat keitot olla usein muksujen mielestä sitä yäk-ruokaa. Minusta tuo muksujen innolla syömä, naapurin joulukarkiksi antama kumikakku on ihan syömäkelvotonta.

Eilen aloitimme soppakilpailun, jossa muksut antavat pisteitä syömilleen keitoille (minun markkinointikikka). Ekana oli tarjolla kasvisnakkikeitto, joka sai ihan kohtuulliset 7- (pisteet 1-10). Idean kisaan sain telkkarin yhdestä ohjelmasta, jossa kisan voitti tomaattikeitto. Voittajakeittoa ei meillä tulla syömään, koska pääkokki, siis minä, en siitä pidä... ellei sitten jollakin olisi ihan uudenlaista reseptiä tarjolla. Vai pitäisikö minunkin laajentaa makumaailmaani, kuten itse oletan lapsiltani...

Kumma kyllä, saksalaiset juovat perinteisesti lentokoneessa tomaattimehua, myös he, jotka eivät siitä maan kamaralla välitä. Onkohan se ihan yleinen tapa maailmalla?

Keiton kanssa meillä oli perinteinen kouluruokaklassikko: porkkanalantturaaste mandariinipalojen kera. Ihmettelin hieman kaupassa, kun luomulanttu oli tuntuvasti kalliimpaa kuin luomupaprika. Lantulla on Saksassa pula- ja sota-ajanruokana aika huono maine, ehkä sitä kysyntää on sitten vähempi. Olen periaatteessa tykästynyt ostamaan ruoka-aineet sesongin mukaan. Nythän se tarkoittaisi ostoslistalle porkkanaa, lanttua, purjoa, punajuurta jne. mutta käytännössä tulee lipsuttua useinkin. Tänään ostin niitä edullisia paprikoita ja hyvältä ne maistuivatkin.

palmikkohuivi

2010-01-12T02:17:00.000-08:00

Joululomalla en oikeastaan neulonut ollenkaan. Päättelin tänään jo ennen joulua neulomastani huivista roikkuvat langan pätkät. Lanka Noron Kureyon Sock Yarn ja ohje täältä.

talvella

2010-01-10T12:51:00.000-08:00

Lumisena talvena tarttee ehdottomasti...

...potkurin. Lapsena laskimme mäkisiä teitä (kyllä sellaisia Oulustakin löytyy) potkurijunalla eli kaikki talon kakrut potkureineen perätysten. Hauskaa oli. Väsyneelle lumilinnan rakentajalle potkuri on lepotuoli.

Paukkupakkasilla lumilinnan voi kaivaa lumikasaan. Kukkulan kuningasta ei näin matalalla kummulla viitittu leikkiä.

"Vapaa kuin taivaan lintu, sinä intät, pullasorsa", runoilee Tabermann.
Pakkasella saa/voi/täytyy hyvällä omalla tunnolla ruokkia pikkulintuja. Ne eivät siitä muutu pullasorsiksi.

Aurinko on talvella "auringontervehdys"-kumarrukset ansainnut, vaikka Oulun korkeudella se jaksaa puolelta päivin juuri ja juuri nousta puiden takaa.

Onneksi näitä lähiluistinkenttiä vielä löytyy. Olisi älytöntä ajella autolla isommille kentille.

kotona

2010-01-10T07:38:00.000-08:00

Kotimatka venähti 19 tuntia pidemmäksi kuin oli suunniteltu, mutta vihdoinkin olemme kotona. Berliinin lentokone lähti Helsingistä useamman tunnin myöhässä ja me myöhästyimme viimeisestä Kasselin junasta (vaikka junatkin olivat tietenkin myöhässä, mutta eivät tarpeeksi...) Onneksi löytyi kohtuuhintainen hotelli Berliinin keskustasta.

Lumen ja sohjon peittelemä Berliini oli kaunis. Kävin siellä viimeksi yli kymmenen vuotta sitten ja nyt tekee mieli vierailla siellä ihan "suunnitellusti", ehkä kesällä lämpimämpien kelien aikaan. Viime vierailulla koko kaupungin keskusta oli vain isoa rakennustyömaata, tai osittain vain pohjattoman tuntuista monttua.

Pohjois-Saksa on nyt varsinaisen lumimyrskyn kourissa. Juna- ja autoliikenne pahasti jumissa. Onneksi meidän Kasselin juna tuli vain 40 minuuttia myöhässä.

Nämä kuvat eivät ole Siperiasta tai Suomesta, vaan junamatkalta Berliinistä Kasseliin.

kohti kotia

2010-01-08T08:10:00.001-08:00

Vietämme viimeistä iltaa lomamatkalla Oulussa. Lunta ja pakkasta on riittänyt ja hauskaa on ollut, mutta aikansa kutakin. Ensi maanantaina alkaa taas meidän perheen arki Kasselissa. Lähdemme tänä iltana yöjunalla Helsinkiin, sieltä lentokoneella Berliiniin ja loppupätkä junalla Kasseliin. Vanhemmiten (tai perheellisenä?) tämä reissaus ei enää aina niin mukavaa ole, mutta elleivät paukkupakkaset (täällä on ollut yli 30 astetta pakkasta) tai lumipyryt aiheuta isompia myöhästelyjä, on syytä olla tyytyväinen.

joulumieltä

2009-12-23T04:36:00.001-08:00

Joulumieltä ja rauhallisia pyhäpäiviä toivottelen kaikille!
Me käymme joulun viettohon... ja rauhallinen joulu on tietokoneeton. Siis pidän pari päivää paussia ja matkustan pyhien jälkeen koko perheen kera Ouluun. Luntahan siellä Suomessa nyt tuntuu liiankin kanssa olevan. Suunnitelmissa lumilinna, luistelua, lukemista ja hiihtoa.

talven iloja II

2009-12-22T03:26:00.000-08:00

Loskaa, sadetta, joka puolella vesilätäköitä. Eilisen pakkaspäivän jälkeen juuri sopivan masentava keli keisarinleikkaukselle, siis tukan leikkaukselle Kaiserschnitt-nimisessä kampaamossa. Eikö olekin hyvä nimi kampaamolle. Mielikuvitusta ja huumoria! Eikä kampaajakaan ole hullumpi. Hän soittaa liikkeessään ihanaa, soleilevan minimalistista musiikki, josta pidän, mutta jota en meidän arjen kaaoksessa jaksa keskittyä kuuntelemaan.

Kesällä kampaamovuoroa voi odotella ulkosalla. Viimeksi kävinkin kampaamossa loppukesästä. Olen laiska kampaamossa kävijä. Vuosia leikkasin ja värjäsin pitkän tukkani itse, nyt tukka on lyhyempi ja kampaamolasku pidempi. Minun ikäisen (pikemminkin 50- kuin 40+) on joskus vaikea löytää kampaajaa, joka ei tee sitä samaa tantta-kampausta jokaiselle asiakkaalle.

Arjen kaunistuksena katukuvassa olivat tänään keltaiset säkit, joihin me ahkeraan lajittelemme muovit, metallit jne. ja jotka kerätään parin viikon välein. Ei mitään katujen kaunistuksia, mutta eilen lumipyryssä illalla ohi ajaessani luulin niitä lumiukoiksi. Päivän valossa ei kaikki aina ole niin kaunista kuin yön hämäryydessä.

talven iloja

2009-12-20T06:43:00.000-08:00

Ulkona on kirpeän kylmää. Pihassa oleva pulkkamäki ei taida olla suurin tai vaativin Alppien pohjoispuolella, mutta muksuille se vielä varamäkenä riittää, kun ei viitsitä lähteä kauemmaksi. Tänään me vanhemmat olemme enimmäkseen vain laiskotelleet, hyvä niin.

tiernapojat

2009-12-19T07:44:00.000-08:00

Joulun odotukseen olennaisena osana kuului Oulussa asuessa tiernapojat. Muksuina esitimme tiernapoikia itsekin. Ehkä vaatetus, lavasteet ja laulukaan eivät aina olleet ihan loppuun hiottuja, mutta innostuneita olimme. Tiernapoikia laulaessamme olimme osa perinnettä. Vanhempana joulukuiseen kapakkailtaan kuului ilman muuta tiernapoikaesitys, jolloin saattoi muistella omaa lapsuuttaan, vaikka en itse ole "julkisesti" koskaan tiernapoikana laulanutkaan.

Oulussa, tiernakaupungissa järjestetään vuosittain tiernapoikalaulukilpailu. Joskus vähän vierastan liian loppuun saakka hiottuja "kuoropoikaesityksiä". Minua viehättää elävässä perinteessä tietty kotikutoisuus. Jokainen voi ja saa laulaa tavallaan ja tulee siten osaksi pitkää historillista ketjua, sillä ensimmäiset maininnat tiernapojista ovat 1700-luvulta. Tämä perinne on taas mukava suomalainen sovellus kansainvälisestä vaikutteesta. Keskieuroopas-sahan on 1600-luvulta "Sternsinger"-perinne: lapset laulavat joulunpyhien jälkeen (27.12.-6.1.) kolmena itämaisena tietäjänä.

Minun joulun odotusta helpottaa YouTuben tiernapoikaesitykset perinteisenä lapsiporukan esityksenä tai vähän nimekkäämpien esittämänä.

joulumarkkinoilla

2009-12-18T08:55:00.000-08:00

Pappani oli kesäisin torikauppias Rovaniemen torilla. Pienenä likkana oli mukava käväistä Rovaniemellä käydessä torilla syömässä papan ja mummon kojun mansikoita. Täällä Saksassa ovat joulumarkkinat ainakin väen tunnokseltaan ja ehkä menoltaankin (varsinkin kun porukka innostuu Glühweinia eli paikallista glögiä lämmikkeeksi juomaan) lähes Suomi-filmin nostalgisten Rovaniemen markkinoiden vertaiset.

Piipahdin tänään muksujen kanssa Kasselin joulumarkkinoilla joululoman alkamisen kunniaksi. Meidän muksut eivät saaneet joulutodistusta, koska ensimmäinen lukuvuosi (siis "syyslukuvuosi") päättyy vasta helmikuun alussa. Suomessa totuttuja joulujuhlia ei meidän Saksassa asumisen vuosina ole yksikään muksujen koulu järjestänyt. Joskus on tosin ollut iltakonsetteja, jossa koulun orkesteri ja kuoro ovat esittäneet tasokasta musisointia. Olen kaipaillut perinteisiä koulun joulujuhlia ja Suomessa asuvat saksalaiset taas kaipaavat kunnon ekaluokkalaisten koulun alkamisjuhlallisuuksia. Täällähän "Einschulung", siis ykkösluokkalaisten eka koulupäivä, on suuri juhla, johon ainakin vanhemmat, isovanhemmat, kummit eli puoli sukua osallistuu.

Joulumarkkinoilla on monenlaisia herkkuja... mausteisia "yrttikarkkeja"

suklaakuorrutettuja hedelmiä...

Perinteisiä puisia kuusen koristeita. Miten olisi rakennusmies, leipuri tai lääkäri?

Huopakoruja lahjaksi

Kerran vuodessa syön "Germknödel"-pallukan lämpimän vanilja- ja kirsikkakastikkeen kera. Tämä herkku lämmitti mukavasti -10 asteen pakkasessa.

Kaksoset tyytyivät "pieneen" hattaraan

Joulun teemaan liittyen seimi...

... ja lampaita, vuohia ja aaseja (huom! välillä pyrytti ja kuten kuvasta näkee maassa on nyt lunta!!)

Kasselin Joulumarkkinoiden nimi on oikeastaan satujoulumarkkinat, koska Grimmin veljekset asuivat ja työskentelivät (mm. keräsivät ja muokkasivat satukokoelmansa) pitkään Kasselissa. Tässä iso joulukalenteri luukkuineen. Kun lasten näytelmä alkoi, poistuimme kolmen seuralaiseni "pyynnöstä" nopeasti paikalta. Säästöäkin tuli, kun kaikki vempaimet karusellista junaan ovat jo liian lapsellisia.

pakkanen paukkuu

2009-12-17T03:09:00.000-08:00

Tänä aamuna oli auton lämpömittarissa -11 astetta. Nyt aurinko paistaa ja on pikkupakkanen, lunta vielä odottellemme. Eilen kävimme kävelyretkellä Berg-parkissa. Kaunista... Lac-lampi oli ohuessa jäässä. Lapset ovat elämäntapa urheilijoita. Kesällä heitellään kiviä ja keppejä lampeen. Talvella rikotaan innolla rannan jäätä ja heitellään jääpalasia. Heittokilpailuja on kahta eri lajia: pituusheittoa, jolloin jääpalanen saa rikkoutua tai taitoheittoa, jolloin jääpalasen on pysyttävä pitkällekin heitettäessä ehjänä. Ainoa haittapuoli näissä urheilu-lajeissa on se, että ainakin lapaset ja mahdollisesti housut sekä kengät kastuvat. Pari talvea sitten sain ohikulkijoilta moitteita, kun annan lasten leikkia "heikolla jäällä". Kuulemma liian vaarallista, vaikka olimme tukevasti rannalla ja veden syvyys rannassa on puolisen metriä. Olenkohan ihan vastuuton äiti?

Saalistakin me saimme. Näin iso palanen ja tiedä häntä, kuinka painava.

Ruusunkukkia jäätyneen lammen rannalla

Bergparkin pikku purot eivät pikkupakkasissa jäädy.

Innostuin taas kuvailemaan jäätä ja puita. Aurinko alkoi jo laskea ja tunnelma oli ihanan sininen. Se olisi hieman soveltaen sopinut viime viikon valokuvatorstain teemaan "sininen ja valkoinen".

siirappia

2009-12-15T03:43:00.000-08:00

Suomessa asuessa ostin aina valmiin piparitaikinan. Siitä tehdyt piparit maistuvat minusta ihan aidoilta. Saksassa ei vastaavaa valmistaikinaa saa, joten olen alkanut tehdä taikinan itse. Ensimmäiset piparit olivat liian pippurilliset, toiset mauttomat, mutta onneksi oma lempitaikina löytyi lopulta.

Siirappia tarvitaan keittiössä näin joulun alla, ainakin jos haluaa leipoa hyviä pipareita. Minulla meni pari vuotta ennen kuin opin siirappipurkin paikan myymälässä. Se on siinä hillo-, marmelaadi- ja nutellapurkkien vieressä, vaikka minun logiikalle siirappi kuuluu leipomatarvikkei-siin. Kaupassa valistivat minua, että siirappiahan kuuluu "leivän päälle levitettävien"-osastolle. Yäk, vaikka olen itse makean perso, kuka hullu syö siirappia leivän päällä. Useampikin, kuten esimerkiksi mieheni, joka levitti onnellisena leivälle piparien leipomisesta ylijääneet siirapit. Uusia piirteitä voi paljastua ihmisestä, jonka luulee pitkän yhteiselon aikaan jo läpikotaisin tutuksi tulleen... kun lopultakin ostaa sen siirappipurkin jääkaappiin. Hyvä niin, saa nähdä, mitä uutta tuleva vuosi minulle opettaa aviosiipasta.

Miehelleni maistuu makea, mistä minä taas hyödyn, kun ei kotona tarvitse selitellä suklaan syöntiä. Tuttavapiiriin kuuluu myös pareja, joilla toinen puoliso vieroksuu suklaata. Se on kai kuin tupakkaa - vain kallis ja haitallinen pahe. Jo edesmennyt appeni oli myös makean perso, mutta siirapista hänellä oli huonoja kokemuksia. Vuonna 1927 syntyneenä hän osallistui toiseen maailman sotaan idästä perääntyvän armeijan riveissä. Appi löysi solttukaverin kanssa perääntymismatkalla jonkin talon kellarista siirappia ja nälkäisenä söi sitä ahmien. Sen jälkeen ei siirappi kuulemma useaan vuoteen maistunut. Näin joulun aikaan ovat lahjat mielessä. Appiukon paras lahja on hänen meille lähipiirille kirjoittamat lapsuuden ja nuoruuden muistelut, josta tuon siirappitarinankin voi lukea.

Minun lempipiparit

250 g. voita
200 g. sokeria
2 dl siirappia
2 tl neilikkaa
2 tl inkivääriä
4 tl kanelia
0,5 dl kaakaota
2 munaa
1 tl suolaa
3 tl soodaa
500 g. vehnäjauhoja

Kiehauta ainekset (voista kaakaojauhoihin) kattilassa ja vatkaa sitten vaahdoksi. Lisää jäähtyneeseen taikinaan munat ja lopuksi ensin keskenään sekoitetut sooda, suola ja vehnäjauhot.
Paista pipareita noin 5 minuuttia 200 asteessa.