tiistai 19. tammikuuta 2010

iki-vihreät ystävät


Olenko aivan liian aikaisessa, kun jo mielessäni kevät tekee tuloaan. Ikkunalaudallakin kukkivat jo ekat krookukset. Minulla ei ole vihreää peukaloa, joten meillä viihtyvät pitempään vain hieman vähemmän nirsot kasvit.


Onko tuttu kasvi? Meillä on kaksi banaanipuuta, mutta banaanit joudumme kuitenkin ostamaan kaupasta. Tämä oli miehen kanssa ensimmäinen yhteinen kasvihankinta, tosin saimme banaanipuun Hampurin Ikeasta ilmaiseksi kolmetoista vuotta sitten. En edes alkuun kovin pitänyt koko kasvista, mutta se on yksinkertaisesti kotiutunut meille. Siskon perheen mukana on banaanipuusta lähtenyt pistokas Müncheniin. Lieneeko vielä elossa?


Mikähän tämä Lanzenrosette on suomeksi? Meidän vanhin kasvi, jonka mies on ostanut joskus murros-ikäisenä itselleen. Nyt vanha daami ei ole parhaimmillaan. Kukkiessaan sillä on iso, kaunis vaaleanpunainen kukka.


Einblatt-kasvin sain eräältä tuttavalta pistokkaana vuosia sitten. Tuttavuus on sittemmin hieman väljehtynyt, mutta kasvi on levittäytynyt jo kolmeen kukkaruukkuun. Myönnän, se on hieman rupsahtaneen näköinen, kun joululomalla sitä ei kahteen viikkoon kasteltu. Minun lomien aikainen vakiokukkienkastelija on innokas, hieman liiankin innokas kastelemaan ja useampi meidän viher-kasvi on mädältynyt siinä menossa. Siksi lyhyempien lomien aikaan yritämme tulla ilman kastelua toimeen. Mutta loman aikaiset vakiokukkienkastelijat ovat kuitenkin kiitoksensa ansainneet! Toiset löhöilee lomalla, toiset joutuvat hoitamaan vieraita viherkasveja.


Rahapuu voi meillä hyvin. Tosin se on jo niin iso, että on vaikea löytää sille arvoistansa paikkaa. Rahapuun rehoi-tus ei kyllä meidän lompakossa näy, vaikka sanonnan mukaan niillä on jotain tekemistä keskenään.


Papallani oli olohuoneen nurkassa jätti-iso anopinkieli, joka oli minusta nuorena enemmänkin kauhistus kuin kaunistus. Mutta mieli muuttuu ja pari vuotta sitten ostin kaksi anopinkieltä. Eikö ole olemassa kaktus nimeltään anopinjakkara tai sinnepäin? Anoppiparat, aina heitä ollaan parjaamassa. Saksalaisen kanssa avioituvan on kuitenkin hyvä pitää mielessä, että täällä perhe on, ainakin minun kokemusten mukaan, huomattavasti kiinteämpi kokonaisuus ja anopilla on (ainakin omasta mielestään) aika paljon sanottavaa nuorenparin elämään.


Tämä syksyllä ostamani syklaami on kaikkien ennustus-ten vastaisesti vielä elossa. Kasvit osaavat olla anteeksiantavia, mutta nyt yritän muistaa hoitaa sitä paremmin.

4 kommenttia:

  1. Kiva postaus!

    Wikipediasta löysin Lanzenrosettelle tieteelliseksi nimeksi Aechmea fasciata. Puutarha.netin mukaan kyseessä olisi kirjohuisku, joka tunnetaan myös nimellä kukka-ananas :)

    Olen aika kade erityisesti tuosta rahapuusta. Minun hoidossani edes se ei menesty.

    Anopinkielet on kuulemma helppohoitoisia. Pitäisiköhän kokeilla sellaista seuraavaksi? ;)

    VastaaPoista
  2. Ihana tuo krookusikkuna. Rahapuu on meilläkin joskus ollut, mutta ei tuottanut tulosta täälläkään. Minun saksalainen anoppi pyrki puuttumaan meidän elämään, mutta sai kovan vastuksen suomalaisesta miniästä. Ai sun siskos asuu Münchenissä, jännä.

    VastaaPoista
  3. Elvira: Kiitos nimen etsimisestä. Nimi kirjokuisku tai kukka-ananas sopii tosi hyvin ulkonäköön. Anopinkieliä voin suositella, tosi helppohoitoinen.
    Allu: Joo, sisko asuu Münchenissä ja viihtyy siellä tosi hyvin. Mukava, että hän on niin "lähellä".

    VastaaPoista
  4. Banani kasvoi niin isoksi, että päätyi tilan puutteessa toimistolle. Kuihtui sitten; liekö valon vai veden puutteeseen. Tai sit se kaipas viherpeukalo-Jukkaa...

    VastaaPoista