tuunausta

Viides batiikkipaita valmistui. Nuorempi tytär halusi tuunata vanhan vaalean paitaansa ja väriksi hän valitsi lempivärinsä sinisen.


Tässä lähtökohta: jo hieman nyhjääntynyt paita kaverinaan veljen uusi keltainen batiikkipaita. Paitaa valittaessa kannattaa huomioida, että värjäys onnistuu vain luonnonkuiduilla ja keinokuituiset ompeleet jäävät tietysti valkoiseksi. Tarkistin myös, että paita kestää väriaineen tarvitseman lämpötilan.


Kaupassa oli useampaakin eri batiikkiväriä. Tähän me päädyimme. Värjäys ohjeen mukaan 50 asteen vedessä. Eli lisäsin kiehuvaan veteen saman määrän kylmää vettä.


Sitten vaan solmimaan. Narun lisäksi käytimme kumirenksuja. Tytär halusi koko paitaan kuvioita eli hän tarkasti, että kuviot tulivat suhteellisen tasaisesti etu- ja takapuolelle. Solmut saavat olla aika tiukkoja. Sitten vaan paita värjätään väripakkauksen ohjeen mukaan. Me laitoimme sen väriliemeen muovisankoon ja kansi päälle, jotta lämpötila ei laske liikaa. Paita oli väriliemessa ohjeen 30 minuutin sijaan 60 minuuttia.


Työ kannatti. Lopputuloksena sininen batiikkipaita kaverinaan tyttären jo aiemmin värjäämä vihreä paita. Nyt odotellaan vain t-paitakelejä...

lomaillaan

Me lomaillaan.
Perinteiset kevään ensimmäiset piirustusliidut on ostettu, testattu ja hyviksi todettu.



Nautitaan kävelyretkistä ja kevään kukista.


Kuten meidänkin pihalla oli apteekin edustan pengas koristeltu saksalaisen perinteen mukaan pääsiäismunilla.


Pientä kähinää iltapäivän kävelyllä....


Maauimalan kausikortti kesälle 2010 on jo ostettu, mutta uima-altaat eivät vielä ole ihan uintikunnossa. Vesi puuttuu.

alkuja

Kevät on aluillaan ja sopivasti myös koululaisten pääsiäisloma alkoi tänään. Kävimme Oman, siis isoäidin, puutarhasta hakemassa pääsiäiskoristeiksi pensaiden oksia.


Oksilla itsetehtyjä ja kaupasta ostettuja pääsiäismunia.


Esikoistyttö alkoi veistelemään jotain.


Toinen tytär on jo kutonut kaksimetrisen kaulaliinan. Nyt on aluillaan virkkaamisen opettelu.


Pojan koululla oli eilen pääsiäisaskartelua vanhempien kanssa. Koko luokka teki batiikkipaidat. Söpö lopputulos ja ehkä alku usemmankin puseron värjäykselle.

valokuvatorstai

Valokuvatorstain teemana tällä viikolla runo

muistot kaikuvat loputtomina kuin
vastakkaiset peilit
eikä niitten kautta voi astua kuin toisiin
itsensä kuviin,

ulkona taivaanrannan tähti, kumipallo, ja koira


Caj Westerbergin runo kokoelmasta Uponnut Venetsia (Otava 1972)

bongaillaan

Lapsiperheiden autoreissuilla takapenkin rapatus tai usein myös käsirysä on tuttua. "Viisas vanhempi" voi yrittää ehdottaa lehmien tai eri väristen autojen laskukisaa... Saksassa mukava vaihtoehto on auton rekisterikilpien bongaaminen. Täällähän auton rekis-terikilvestä näkee, missäpäin maata auto on rekisteröity. Kotipaikkakunnan tunnusosassa voi olla kirjaimia yhdestä kolmeen. Yhden kirjaimen tunnuksen saa aina isoin kaupunki, siis K kuten Köln. Keskiluokan kaupungeilla on kaksi kirjainta, kuten KS Kassel tai KA Karlruhe ja pikkupaikkakunnilla kolme, kuten KUS Kusel tai KIB Donnersbergkreis.

Tämä bongailuleikki on hauskan monipuolinen. Kirjaimia opettelevat muksut ovat tyytyväisiä, kun tuntevat rekkarikilven kirjaimet, isommat jaksavat keräillä eri paikkakunnilta olevia rekkareita. Jos leikin haluaa vielä vaikeammaksi, voidaan arveilla, mitä lyhennys tarkoittaa. Mistä tuo KEH, KI, HR tai WOB olikaan?

Isojen kaupunkien kastissa on tietenkin B Berlin, M München ja N Nürnberg, mutta arvonsa tuntevat Hansa-kaupungit, kuten Hampuri, Lyypekki ja Bremen, ovat valinneet mielummin kaksi kirjaimiset tunnusosat, siksi Hampuri on HH (Hansastadt Hamburg) ja H onkin jäänyt Hannoverille.

Kun rekisteröintisysteemi Saksan liittotasavallassa 1950-luvulla luotiin, otettiin tietysti huomioon mahdolli-nen "menetettyjen" alueiden (DDR, Saarland) palautuminen. Siksi esimerkiksi L varattiin Leipzigin tunnekseksi. Joskus 1970-luvun lopulla usko Saksojen yhdistymiseen heikkeni ja L annettiin Lahn-Dill-Kreis-alueelle. Saksojen yhdistyttyä 1991 sai Leipzig takaisin L:nsä ja L:n menettäneiden tunnukseksi tuli LDK.


Maahanmuuttajana tai uussaksalaisena, mikä se sitten oikea nimike olisikaan, olen innolla opetellut rekka-ritunnuksia. Samalla oppii mukavasti Saksan maantietoa. Meillä on tietenkin ;D autossa rekisteritunnuksista kirjanen, jossa on Saksan lisäksi kaikkien Euroopan maiden rekisterisysteemit. Autobahnalla voi sitten katsella, mistäpäin Puolaa tai Itävaltaa autot ovat. Surku vain, että monissa maissa on Suomen tavoin nykyisin keskitetty rekisteröinti ilman kotipaikkakunnan tunnusta.

lakanataidetta?

Kantaa ottavaa tilataidetta koulun pihalla vai koulu-kapinaa? Ei, vaan kannustusta abiturienteille. Näi-den "lakanoiden" viesti on lähiomaisten ja ystävien kannustus kevään ylioppilaskirjoituksiin osallistuville. En tiedä, kuinka laajalle tällainen perinne on Saksassa levinnyt. Keski-ikäinen mieheni ei ainakaan tunne tätä tapaa omalta lukioajaltaan Kasselissa. Ylioppilaskirjoi-tusten ajan joka tapauksessa kaikkien kasselilaisten lukioiden pihaa koristavat enemmän tai vähemmän onnistuneet/hauskat/omalaatuiset kannustustekstit. Ehkä joku kevät minäkin tussi kädessä mietin, mitä kirjoittaisin...

kaunokaisia

Lintumaailmassa tavallisesti urokset ovat niitä kaunokaisia, jotka värikkäillä höyhenillä ja ihanilla töyhtöillä houkuttelevat naaraita puolisokseen. Bergparkissa on jo pitempää asustellut mandariinisorsia, joiden uroslintujen ulkoasu on upea. Olen jo useasti yrittänyt kuvata niitä, mutta ne ovat olleet tavallisia pullasorsia arempia. Tänään onnistuin ottamaan kuvan tästä kauniista pariskunnasta Lachjärvellä.



Kukkivia kaunokaisia


Rakastan puita ja voin valokuvata niitä loputtomiin. Varastossa on jo ennestään liikaakin kuvia Bergparkin puista, mutta vuodenajat, valo ja varjot vaihtelevat. Puut ovat yksinkertaisesti aina kauniita ja kiehtovia, jopa näin keväällä lehdettöminä.

Ladylike

Murrosikä on järisyttävää aikaa, ei vain murkulle, vaan myös vanhemmille. Tänään meillä oli lähes tusina 13-vuotiaita ladyjä kylässä ja meno oli aika villiä: hihitystä, kikatusta, halailua, tönimistä, painia, naurua, lentäviä viinirypäleitä... Me, "jo kaiken kokeneet", saamme aihetta muistella omaa nuoruutta. Kai me olimme ihan yhtä energisiä, eläviä, rajoja rikkovia ja (siis) melkein mahdottomia. Nämä olivat kieltämättä hauskat synttärit, mutta koskaan ei juhlan jälkeen sotku ole ollut tällainen. Ei vielä ihan ladylike. Kuvat on tietenkin otettu ennen juhlahumua.

valokuvatorstai asetelma

Valokuvatorstain haaste on tällä kertaa asetelma.

Tällä viikolla vaikeutetaan kuitenkin kuviota vähän pyytämällä, että älkää kuvatko ihmisiä, eläimiä, mitään elävää. Muuten on (niin kuin aina) lupa tulkita haastesanaa haluamallaan tavalla.

Kesän uimakautta odotellessa... minun asetelmakuvassa on taatusti ole ei-elävä, vaan söpö puinen krokotiili järven rannalla.

Onnittelut

Eilen alkoi meidän suvun synttärijuhlintakausi 2010, kun esikoiseni vietti synttäreitä. Tänään onnittelut menevät Ouluun. Hauskaa syntymäpäivää (iso)isälle :D

Esikoinen sai lahjaksi lahjakortin paikalliseen kiipeily-puistoon, jossa on puihin rakennettu eri vaikeusasteen kiipeilyreittejä. Haluaisin itsekin kokeilla, miltä se kiipeily tuntuu. Saas nähdä, uskallanko.

valokuvatorstai tuli

Aurinko, rakas tulipallomme, paistaa auton huurteisen ikkunan läpi. Tytär, minun aurinkoiseni, ehti jo koristaa ikkunan piirustuksellaan.

hiihtoretki

Hyvä on hiihtäjän hiihdellä, kun aurinko paistaa ja suksi luistaa. Jalassa on miehen monot (kokoa 46!) ja äidin kutomat villasukat. Tyttären lainaamat sauvat ovat lyhyenlaiset. Mielessä ajatus omista monoista, suksista ja sauvoista. Ehkä sitten ensi jouluna...

Habichtswaldissa, Bergparkin ja Herkules-patsaan takamailla ladut ovat vielä hyvässä kunnossa ja tänä aamuna hiihtäjiäkin oli jokunen liikkeellä. Kävin hiihto-retken jälkeen vielä ihailemassa Kasselin kaupungin maisemia Herkuleksen juurella. Patsas jalustoineen on vielä rakennustelineiden ja kelmujen peitossa, koska sitä peruskorjataan parhaillaan.




Taivas oli ihan sininen, mutta näkymä Kasseliin, niin kuin usein, utuinen.

Tänään on kansainvälinen naistenpäivä. Nautitaan elämästä ja juhlitaan!

Ladasta rättäriin

Mersumiehet, ladapapat, rättärihipit, bemarijupit... Väitetään, että auton valinta kertoo ihmisestä aika paljon. Eilen kävin katsomassa saksalaisen dokumenttielo-kuvan "Bellada", jossa kerrottiin Ladan ja sen ajajien tarinaa nyky-Venäjällä. Hauska ja mielenkiintoinen filmi.

En ole itse varsinainen autoihminen. Ajokorttinikin on vasta kolme vuotta vanha. Ajan päivittäin autoa, mutta lähinnä olen ruokalähetti ja muksujen taksikuski. Elokuvan Ladasta tuli mieleen miehen opiskeluaikojen rättisitikka, joka ei ole kovin arvostettu auto, mutta jotenkin siihen kiintyi enemmän kuin seuraajaansa Opeliin. Nykyisin ajamme pösöllä, johon olen ihan tyytyväinen. Taidan pitää enemmän matalanprofiilin autoista. Auto kun on väline liikkua A:sta B:hen.

Toisinaan kuulee, mitä ihmeellisimpiä ennakkoluuloja eri automerkeistä. Luulen, että meille useimmille autonosto ei ole vain rationaalinen valinta, vaan siihen vaikuttavat mitä ihmeellisemmät mielikuvat. Mersumies ei ehkä voisi kuvitella ajavansa Ladalla tai Skodalla. Onko se auto sitten egon jatke ja elämäntavan ilmentymä? Toki voin ymmärtää, että paljon ammatikseen ajava on valmis maksamaan mukavuudesta ja varmuudesta, mutta päivittäiseen kaupunkiliikenteeseen soveltunevat myös ihan tavalliset perusautot.

Nyt me autoilijat saamme taas aamuisin rapsutella tuulilaseja jäästä vapaaksi. Lämpötolppiin ja lohko-lämmittimiin en täällä vielä ole törmännyt.




Yhden sortin kulkuväline tässäkin. Tytär innostui taas hiihtelemään puutarhassa.

yhtenä yönä

Yhtenä yönä kaikki muuttua vois,
Yhtenä yönä kevät katosi pois.

Tebbybär, Teddybär dreh dich um...

Pienestä sitä ihminen joskus ilahtuu. Olen jo pari päivää seuraillut puutarhassa ensimmäisten krokusten kasvua ja tänään, aurinkoisena päivänä, kukat avautuivat, vaikka muuten on vielä aika harmaata. Kevätpäivän kunniaksi hyppäsimme lasten kanssa hyppynarulla. Opin taas uusia loruja. Toivottavasti huono hyppelykuntoni paranee vielä kevään kuluessa.