liian nopsaa sujunut viikonloppu

Kuulun ihmisiin, jotka nauttivat rauhallista, ei kovinkaan etukäteen suunnitelluista viikonlopuista. Tämä viikonloppu ei ollut sellainen, mutta kuitenkin ihan mukava. Perjantaina olimme miehen kanssa hammaslääkärillä taidenäyttelyn avajaisissa. Siis ei meidän omia hampaita korjailevan hammaslääkärin, vaan yhden perhetutun vastaanottotiloissa. Kuulun ikäpolveen, jolla on (vielä) reikiä ja jota pihan isommat lapset pelottelivat jo ennen ensimmäistä hammaslääkäri-vierailua. Taidenäyttelyyn menen mielellään, mutta varsinainen hammaslääkärivisiitti on aina vähän vastenmielinen.

Lauantain istuin jatkokoulutuksessa. Teemana oli kielten opiskelu leikkien. Ainakin meillä kielten opettajilla oli kurssilla hauskaa.

Tänään aamupäivällä kävimme Kasselin kaupunki-museossa, jossa oli mielenkiintoinen valokuvanäyttely 1950-luvun arkkitehtuurista. Kassel kuuluu niihin Saksan kaupunkeihin, jotka toisessa maailman sodassa tuhoutuivat pahasti. Osa tuhoutuneista kaupungeista rakennettiin uudelleen "vanhaksi". Kassel valitsi toisen tien ja täällä keskusta rakennettiin 1950-60 luvun arkkitehtuurin mukaisesti ja jopa osa osittain säilyneistä vanhoista rakennuksista purettiin uuden tieltä pois. Maku asioista ei kannata tapella, mutta harvan mielestä Kasselin keskusta on nykyisin kaunis. Oli kuitenkin mielenkiintoista tutustua silloisen arkkitehtuurin ajatukseen uudesta, toimivasta, modernista keskustasta.

Lounas syötiin anopilla ja iltapäivällä kävimme vielä Druselpuron varressa kävelyllä. Kyllä syksy on kaunista aikaa. Ruskan väri alkaa jo olla keltaisen sijasta ruskeaa ja puiden lehdet lojuvat jo maassa.






Olin nyrjäyttää niskani, kun ihailin taivasta ja korkeita puita.