tiistai 24. marraskuuta 2009

yksityiskohtia

Pikku nippeli yksityiskohdille ei kai kannattaisi elämässä antaa liikaa painoa. Toisaalta elämä muodostuu noista sinänsä vähäpätöisistä, mutta joka päivä läsnä olevista yksityiskohdista. Voisin luetella tuhat ja yksi pikku asiaa, jotka eivät ole mieleeni. Aloitetaanko Saksassa niin yleisistä vessan ovien avaimista. Tässä todistus-materiaalia.



Lapsiperheessä avaimellinen WC:n ovi on tosi "työllistävä" ellei sitten tee kuten me, avain on vuosikausia oven pielessä. Vieraille huomautetaan tarvittaessa avaimen sijainnista. Nyt meidän muksut ovat jo siinä iässä, että avain voi olla paikallaan ovessa. Lasten kasvun huomaan siis ihan konkreettisesti.

Muksut kiinnittävät muutenkin yllättävän tarkkaan huomiota yksityiskohtiin. Esikoinen puhuu aina mummolan tuoksusta (mummolassa pestyt vaatteet) tai mummolan mehun mausta (kai jotain puolukan tai mustaherukan makuista). Yksityiskohdat tietenkin rikastuttavat meidän arkea. Joskus joku ihan pieni asia saa hyvän mielen tunteen, kuten eilen sateen pisaroittama talvipuutarhan ovi.



Minulla on hieman taipumusta hermostua helposti sinänsä vähäpätöisistä asioista saati sitten isommista. Tosin elämä ja muksut ovat muokanneet minua jo hieman rennompaan suuntaan. Sain tästä ihan poliisiylikons-taapelin lausunnon. Kyseinen virkamies väitti minun ottavan vakavan asian (peltinaarmuja autossa) aivan liian "gelassen" (rauhallinen, kiihkoton, tyyni). Vai käyttikö hän sanaa sen merkityksessä kylmäverinen. Joka tapauksessa nyt ymmärrän, miksi poliisia kutsutaan saksaksi myös sanalla Bulle (sonni), sillä kyseinen vanhempi mieshenkilö muistutti huutaessaan kovasti sonnia. Muutenkin olin yllättynyt, millaisia metodeja hän käytti, lähinnä uhkailua ja pelottelua, ja lapset olivat koko ajan läsnä. En tiedä, odottiko hän naishenkilöiden vähintäänkin itkevän vai mikä minussa häntä niin ärsytti? Vai oliko hänellä ehkä vain huono päivä?

Lähipysäkillä Saksan armeija mainostaa itseään uravalintana. Minun poliisiylikostaapeliin verrattuna kovin on herttaisen ja pätevän oloinen sotilas.

3 kommenttia:

  1. Meidän naapurissa oli ollut isoäiti lapsenpiikana ja pikkupoika meni vessaan ja pisti oven lukkoon eikä osannutkaan avata. Siinä oli mummo joutunut paniikkiin eikä ollut osannut pysyä "gelassen" ja poikakin hermostui. Sitten mummo soitti palokunnan apuun ja he saivat pojan vessasta.

    VastaaPoista
  2. Piti vielä sanoa, että mäkin olen pinaattikeitto.

    VastaaPoista
  3. Allu: Aika ikävä tilanne isoäidille ja pikkupojalle. Aika sattuvasti osuin minulle tuo kouluruoka, pidän nimittäin pinaattikeitosta.

    VastaaPoista