uusi vuosi, vanhat kujeet

Meillä on jo menossa viimeiset joululomat päivät. Aika on kulunut joutuisaan, vaikkemme ole tehneet mitään erikoista. Jouluvieraat ovat jo lentäneet kotiinsa. Menomatka sujui huomattavasti sutjakammin kuin tulomatka 19.12., jolloin Frankfurtin kentällä oli lumen vuoksi kaaoottinen tilanne. Kadonneet matkalaukut löytyivät sopivasti ennen kotimatkan alkua.

Uuden vuoden kunniaksi piipahdimme taas Hannoverin eläintarhassa tervehtimässä jääkarhuja ja luistelemassa. Omat kissaeläimemme kasvavat, voivat hyvin ja ilahduttavatta meitä päivittäin. Kissat osaavat nauttia elämästä. Jos tekisin uuden vuoden lupauksia, niin ehkä yrittäisin opetella kissanmaista elämänasennetta.

Isot neidit

Kissaneidit Tikru ja Luna ovat ihania. Tosin ne puuhaavat ja järjestävät yllätyksiä koko ajan tässä huushollissa, elleivät nyt sitten juuri nuku suloista kissanunta.


Voiko olla ihanampaa nukkumapaikkaa kuin silityslaudalla, Matsan paremman puvun housujen päällä?


Neulominen on kissojen myötä vaikeutunut. Sain kuitenkin neulottua huopatossut, jotka ovat vanhassa, vetoisessa asunnossa tarpeen. Konepesin 60-asteessa jättisuuret tossut, jotka kitsahtivat pesussa noin kolmanneksen ja ovat nyt juuri sopivankokoiset. Tossujen raidat eivät tarkoituksella täsmää, koska minusta on tylsä neuloa kahta ihan samanlaista tossua.

turistina kotikaupungissa

Jouluksi odotamme mieleisiä vieraita. Suunnitelmissa leppoisaa oleilua, mutta pientä turistiohjelmaakin on luvassa. Kävin jo etukäteen ihailemassa Bergparkin lumipeitteisiä maisemia. Ehkä saamme valkoisen joulun.

Tuntuu ihmeelliseltä, että kahtena perättäisenä talvena Kasselissa on ihan kunnon pakkaset ja lumi maassa. Vähemmän hauskaa on puhdistaa auto aamuisin jäästä ja lumesta. Ajoin ajokortin täällä Saksassa jokunen vuosi sitten, joten liukkaan kelin ajokokemusta minulle on vain hiukan. Nyt onkin hyvä tilaisuus harjoitella.

verkalleen

Olen kirjoitellut blogia pari vuotta. Tänä syksynä kirjoittelu on sujunut varsin verkkaiseen tahtiin, vaikka syksy on ollut tuttuun tapaan vilkas ja kirjoittamisen aiheita olisi riittänyt. Sellaista se elämä välillä on.

raja

Valokuvatorstain teemana on tällä viikolla raja. Torniojoki on raja, joka sekä erottaa että yhdistää.

kaunista

Olen aina pitänyt sanonnasta "kauneus on katsojan silmissä". Leenalla on vuoden kauneimman kirjan kannen kisa. Minä valitsin numero kuuden, mutta useampikin miellytti.

Maailmasta löytyy paljon kauneutta. Meidän kisut ovat paitsi kauniita myös veikeitä, ihania, fiksuja, vallattomia persoonallisuuksia. Ne ovat loputtoman uteliaita. Kylpyammeessa kylpijä saa heti seurakseen tarkkailijoita, eikä vesi tunnu kisuja pelottavan. Tassut ovat jo useasti kastuneet, mutta kisut eivät taida oppia uimaan, vaikka "kissaa" ja "koiraa" me ihmiset joskus uimmekin.

Kaunista syyspäivää itse kullekin säästä riippumatta.

rumaa ruokaa

Voiko olla rumempaa ruokaa kuin hernerokka? En ole koskaan ollut hernekeiton ystävä. Ehkä koulun pakollisia torstaipäivän soppia tuli syötyä hieman liian usein. Kesällä muksut söivät mummolassa papan keittämää hernekeittoa. Se oli heidän mielestään todella herkullista ja koko syksyn olen kuunnellut ylistyslaulua. Siis ei muuta kuin toimeen. Keitin nyt elämäni ensimmäistä kertaa hernerokkaa. Se perusohjehan löytää onneksi joka kodin peruskeittokirjasta. Minun on myönnettävä, että keitto maistui tosi hyvältä. Vanha koirakin oppii siis uusia temppuja ja tapoja. Seuraavan kerran keitän kolmikertaisen annoksen, jotta kätevänä emäntänä voin pakastaa osan .