Elternbeschäftigungsprogramm

Koulu alkaa ensi viikolla. Olen jo ahkeraan laukannut kaupungilla, siitä otsikko Elternbeschäftigungsprobramm (vanhempien työllistämisohjelma). Enkä ollut ainoa ostoksia tekevä vanhempi. Paperi- ja kirjakaupoissa tunnelma oli kuin joulubasaarissa. Vanhemmat törmäilivät tunnoksessa "ostoslistoineen". Emme olleet ostamassa kouluvaatteita, emmekä reppuja (ne ostetaan muuten perinteisesti ekaluokkalaisille jo pääsiäisen aikaan), vaan vihkoja, koulukirjoja, saksia, vesivärejä, erilaisia kyniä jne. Meidän poitsun listalla oli esimerkiksi "1 Textmarkerstift (Holzstift) Firma Faber Castell, neongelb". En löytänyt oikean firman puista merkkauskynään, muovista en tohtinut ostaa, mutta toivottavasti ope hyväksyy ostamani Stabilo greenlichter-kynän.

Periaatteesa koulukirjat ovat ilmaisia, mutta joka lukuvuosi vanhempien odotetaan ostavan joitakin kirjoja, koska koulujen budjetit ovat niin tiukoilla. Maalaisjärjellä ajateltuna olisi halvempaa ja tehokkaampaa tilata tuotteet suoraan kouluun ja vaikka laskuttaa meitä vanhempia näistä "ylimääräisistä" ostoksista. Toisaalta me vanhemmat tarvitsemme virikkeitä ja haasteita. Aivot saavat toimintaa ja jalat liikuntaa, kun laukkaa kaupungilla kolmen erilaisen ostoslistan kanssa.

lakanataidetta?

Kantaa ottavaa tilataidetta koulun pihalla vai koulu-kapinaa? Ei, vaan kannustusta abiturienteille. Näi-den "lakanoiden" viesti on lähiomaisten ja ystävien kannustus kevään ylioppilaskirjoituksiin osallistuville. En tiedä, kuinka laajalle tällainen perinne on Saksassa levinnyt. Keski-ikäinen mieheni ei ainakaan tunne tätä tapaa omalta lukioajaltaan Kasselissa. Ylioppilaskirjoi-tusten ajan joka tapauksessa kaikkien kasselilaisten lukioiden pihaa koristavat enemmän tai vähemmän onnistuneet/hauskat/omalaatuiset kannustustekstit. Ehkä joku kevät minäkin tussi kädessä mietin, mitä kirjoittaisin...

tukiopetusbisnes

Olen sanomalehtiriippuvainen, joten heti saksan kielen alkeet opittuani (Saksan kielen opin vasta aikuisella iällä miehen vuoksi) aloin ahkeraan tavaamaan saksankielisiä sanomalehtiä. Silloin parikymmentä vuotta sitten minulle olivat iso ihmetyksen aihe eri tukiopetusinstituutioden ilmoitukset. "Mihin noita tarvitaan?", kyselin mieheltä, silloiselta poikakaverilta. Nyt olen omien koululaisten vuoksi ihan kantapään kautta oppinut, että kyllä niille on kysyntää ja tarvetta.

Saksassa yksityinen tukiopetusbisness on big business, yhteensä 1,5 miljardia vuodessa. Koulut eivät anna tukiopetusta, joten vanhemmat joko opettavat kotona itse tai maksavat ulkopuoliselle tukiopetuksesta. Tilastojen mukaan 19 prosenttia 15 vuotiaista on saanut matematiikassa maksullista tukiopetusta. Vielä ihmeellisemmältä kuulostaa, että 15 prosentti neljäs-luokkalaista on ollut äidinkielessä maksullisessa tukiopetuksessa. Vain 12 prosenttilla tukiopetukseen osallistuneista koululaisista on todistuksessa aineesta 5 tai 6 (siis vaarana jäädä luokalle). Kun siis suurin osa heistä on keskivertotapauksia, voi vain ihmetellä, miksi he eivät koe saavansa kunnon opetusta koulussa.

Koululaitos kuuluu Saksan liittotasavallassa osavaltioden toimivaltaan, joten erot koulu-oloissa eri osavaltioden välillä voivat olla huomattavat. Vanhempien keskimäärin tukiopetukseen vuosittain käyttämä summa vaihtelee eri osavaltioissa 131 eurosta 74 euroon. Meidän perhekin on päätynyt maksamaan tukiopetuksesta, koska en halua ja/tai voi olla opettajan sijainen kotona. Juuri murrosikäi-sille, omaa itsenäisyyttä kaipaaville koululaisille ei välttämättä ole paras mahdollinen vaihtoehto äidin tai isän järjestämä iltakoulu.

Syitä maksullisen tukiopetuksen suosioon on varmaan useita. Alakoululaisilla tärkein syy lienee neljännellä tapahtuva koulumuodon valinta. Arvosanojen on oltava tarpeeksi hyvät, jotta voi mennä lukioon. Toisaalta opettajien ja koulun asenteissa on mielestäni parannat-tevaa. Nykyisin osa opettajista, siis ei tietenkään kaikki, tuntuvat ajattelevan, että jos koulu ei suju, syy on aina oppilaassa, joka voidaan siirtää toiseen, siis käytännössa tiputtaa "alempaan" koulumuotoon, (Saksassahan on 3 rinnakkaista muotoa). Opettajat eivät mielestäni ota vastuuta koululaisten opettamisesta, vaikka he täällä Saksassa ovat todella hyväpalkkaisia.

Omasta kouluajasta on jo jokunen vuosi kulunut, mutta minulla on mielikuva, että peruskoulun aika ei ollut erityisen stressaavaa, vaikka minulla oli ihan hyvä todistus. Täällä jo viidenneltä luokalta (vastaa Suomen neljättä luokkaa, koska lapset menevät kouluun kuusi-vuotiaina) koululaisilta odotetaan hyvin pitkäjänteistä, omaehtoista opiskelua. Lapset kuitenkin ovat niin erilaisia ja kypsyvät eri tahtiin. Saksalaisen lapsen olisi aikanaan ylioppilastodistuksen saadakseen oltava jo kymmenvuo-tiaana kypsä aikuismaiseen työskentelyyn.

joulumarkkinoilla

Pappani oli kesäisin torikauppias Rovaniemen torilla. Pienenä likkana oli mukava käväistä Rovaniemellä käydessä torilla syömässä papan ja mummon kojun mansikoita. Täällä Saksassa ovat joulumarkkinat ainakin väen tunnokseltaan ja ehkä menoltaankin (varsinkin kun porukka innostuu Glühweinia eli paikallista glögiä lämmikkeeksi juomaan) lähes Suomi-filmin nostalgisten Rovaniemen markkinoiden vertaiset.

Piipahdin tänään muksujen kanssa Kasselin joulumarkkinoilla joululoman alkamisen kunniaksi. Meidän muksut eivät saaneet joulutodistusta, koska ensimmäinen lukuvuosi (siis "syyslukuvuosi") päättyy vasta helmikuun alussa. Suomessa totuttuja joulujuhlia ei meidän Saksassa asumisen vuosina ole yksikään muksujen koulu järjestänyt. Joskus on tosin ollut iltakonsetteja, jossa koulun orkesteri ja kuoro ovat esittäneet tasokasta musisointia. Olen kaipaillut perinteisiä koulun joulujuhlia ja Suomessa asuvat saksalaiset taas kaipaavat kunnon ekaluokkalaisten koulun alkamisjuhlallisuuksia. Täällähän "Einschulung", siis ykkösluokkalaisten eka koulupäivä, on suuri juhla, johon ainakin vanhemmat, isovanhemmat, kummit eli puoli sukua osallistuu.

Joulumarkkinoilla on monenlaisia herkkuja... mausteisia "yrttikarkkeja"


suklaakuorrutettuja hedelmiä...


Perinteisiä puisia kuusen koristeita. Miten olisi rakennusmies, leipuri tai lääkäri?


Huopakoruja lahjaksi


Kerran vuodessa syön "Germknödel"-pallukan lämpimän vanilja- ja kirsikkakastikkeen kera. Tämä herkku lämmitti mukavasti -10 asteen pakkasessa.


Kaksoset tyytyivät "pieneen" hattaraan


Joulun teemaan liittyen seimi...


... ja lampaita, vuohia ja aaseja (huom! välillä pyrytti ja kuten kuvasta näkee maassa on nyt lunta!!)


Kasselin Joulumarkkinoiden nimi on oikeastaan satujoulumarkkinat, koska Grimmin veljekset asuivat ja työskentelivät (mm. keräsivät ja muokkasivat satukokoelmansa) pitkään Kasselissa. Tässä iso joulukalenteri luukkuineen. Kun lasten näytelmä alkoi, poistuimme kolmen seuralaiseni "pyynnöstä" nopeasti paikalta. Säästöäkin tuli, kun kaikki vempaimet karusellista junaan ovat jo liian lapsellisia.

Talven ensimmäinen lumihiutale

Talven ensimmäisiä lumihiutaleita odotellessa askartelin Veran kanssa lumihiutaleen hänen luokkansa joulu-kalenteriin. Jokainen lapsi tuo vuorollaan koristeen tuohon joulukalenteriin ja tänä vuonna arpa sattui heti ekalle päivällä. Mukava idea! Sää ei kyllä vielä näytä siltä, että lunta olisi tulossa, lähinnä sadetta.

tästä se taas alkaa!

Ollin ja minun yhteistyön tuloksia...




Jouluajan valmistelut ovat meidän perheessä nyt virallisen epävirallisesti aloitettu. Ollin luokan jokavuo-tinen jouluaskartelu-aamupäivä vanhempien kanssa oli tänään. Yllättävän hyvin työssä käyvät vanhemmatkin osallistuvat askarteluun ja askartelun lomassa me vanhemmat saatoimme jutustella rennossa ilmapiirissä. Tunnen Ollin luokkakaverit ja heidän vanhempansa aika hyvin, koska jouluaskartelun lisäksi keväisin on yhteinen retkipäivä. Saksassa vanhempien oletetaan osallistuvan aika tiiviisti koulun tilaisuuksiin. Kuinkahan monta kakkua olen koululle leiponut ja montakohan tunti erilaisissa vapaaehtoisissa tehtävissä kuluttanut?

Kaikilla asioilla on ainakin kaksi puolta. Suomalaisena vanhempana olen tottunut pääsemään koulun suhteen aika helpolla. Täällä vastuuta on otettava ihan eri tavalla. Joskus se on rasittavaa, mutta toisaalta etujakin siitä on, kuten taas tänään jouluaskartelussa huomasin.

selkeä kaavio - vaikea valinta

Mistähän kaaviosta tässä on kyse? Kaavion lukeminen aloitetaan alareunasta käsitteestä Grundschule. Teillä (saksalaisittain tietenkin teitittelen Teitä) on valittavana seitsemän eri vaihtoehtoa periaatteessa kolmihaaraisessa koulusysteemissä. Valintaa tehdessänne on Teidän huomioitava kaavion yläreunan laatikot. Mikä niistä on tavoitteena? Mikä valinta takaa halutun lopputuloksen? Oletteko Te vielä epävarma, mikä vaihtoehto on oikea Teidän 9-vuotiaalle lapsellenne?

Teillä on mahdollisuus informoida itseänne ja lastanne eri koulujen informaatiotilaisuuksissa. Varatkaa marras-joulukuussa arki-iltoina ja viikonloppuina aikaa tälle lapsenne tulevaisuuden kannalta tärkeälle informaatiolle. Yksilöllinen neuvonta on lapsen opettajan kanssa. Hän esittää näkemyksensä lapsen tulevasta koulumenestyk-sestä. Hessenin osavaltiossa tämä suositus ei ole sitova, mutta eräissä muissa osavaltioissa opettajan ammatil-liseen koulutukseen perustuva näkemys menee vanhempien henkilökohtaisten näkemyksien edelle.

Kun Te olette päässeet selville lapsenne tulevasta koulumuodosta, on Teidän vielä valittava, mihin konkreettiseen kouluun lapsi syksyllä 2010 menee. Kasselin kokoisessa kaupungissa valintaa helpottaa vaihtoehtojen runsaus. Tässä pari esimerkkiä:

Friedrichsgymnasium: pakollinen ensimmäinen vieraskieli latina (siis "lahjakkaiden" lapsien vanhempien valinta "Latina on tärkeä, kun hänestä tulee lääkäri", erityislahjakkaiden integroitu tuki

Goethe-Gymnasium: urheilulukio (mitä urheilulla on Goethen kanssa tekemistä jää epäselväksi)

Wilhelmsgymnasium: meidän lähin lukio, mutta hieman eliittilukion maineessa.

Engelsburg-Gymnasium: nunnien johtama katolinen koulu. Koulujen infotilaisuudessa vanhempi nunna informoi tästä lukiosta, joka ei ehkä sovi agnostikon tai ateistin lapsille, kun jo protestanttien on vaikea saada täältä koulupaikkaa.

Georg-Christoph-Lichtenberg-Schule: oikeastaan tarkoitettu Kasselin ympäristökuntien koululaisille

Georg-August-Zinn-Schule: vakuuttavalta kuulostava integraatioprojekti. Tosin eräs puolituttu opettaja mainitsi, että "meidän koululaiset ja vanhemmat ovat hieman tai oikeastaan aika vaikeita".

Heinrich-Schütz-Schule: Ainoa koulu, jossa noudatetaan "13 vuodessa ylioppilaaksi" - aikataulua. Muissa lukioissa 12-vuotinen opetussuunnitelma. Onko vuoden pitempi kouluaika Teidän lapsellenne tarpeen?

Ei läheskään täydellinen lista Kasselin kouluista, mutta tyypillisesti saksalaisittain koulujen nimissä on tärkeiden miesten nimiä. Tuon listan jälkeen "Merikosken lukio" ja "Lassinkallion yläaste" kuulostavat vähemmän tärkeileviltä.

Esikoinen on jo 7. luokalla eli olemme vanhempina jonkin sortin konkareita tässä kouluvalinnassa, mutta se ei silti ole kovin helppoa, koska jokainen lapsi on oma yksilönsä eikä isosiskon koulu ole välttämättä paras pikkuveljelle. Esikoisen kouluvalinta on ainakin tähän mennessä tuntunut hänestä ja meistä vanhemmista ihan hyvältä. Meillä on vielä maaliskuun alkuun aikaa päättää kaksosten tulevasta koulutiestä. Kouluvalintaa tehdessä toivomme parasta ja valmistaudumme pahimpaan.

Herr von Ribbeck auf Ribbeck im Havelland

Vera on syyslomalla useasti riimitellyt koulussa oppimaansa runoa.

Herr von Ribbeck auf Ribbeck im Havelland,

Ein Birnbaum in seinem Garten stand,

Und kam die goldene Herbsteszeit

Und die Birnen leuchteten weit und breit...

(Theodor Fontane)

Meillä ei puutarhassa kasva päärynäpuuta, mutta terassin edessä kasvavan puun lehdet loistavat keltaisena, kuten päärynät runossa.

Veran piti oppia tuo runo, jossa on 42 riviä, parissa päivässä. Esikoinen ja mies tunsivat runon omilta ala-aste ajoiltaan, kai se siis on jonkin sortin klassikko Saksassa. Eli taas kerran lasten oppivelvollisuus laajentaa minunkin yleissivistystä.

Esikoinen auttoi omatoimisesti Veraa ulkoa opettelussa. Jokaiselle riville keksittiin symbooli, joka runoa lausuttaessa ilmaistiin samanaikaisesti kehon kielellä, siis varsinaista käsien heiluttelua ja muuta jumppaa. Olen kai hieman vanhanaikainen, mutta minusta parin runon ulkoa opettelu on ihan hyvää yhden sortin oppimisen opettelua. Kunhan se ei jää ainoaksi metodiksi eikä muksuilta vaadita mahdottomia.

Omista kouluajoista muistan englannin opettajani, jonka mielestä englannin termi learning by heart (sydämellä oppiminen) kuvasi suomea paremmin, mistä ulkoa oppimisessa voi olla kysymys. Esikoisen runon opetusmetodista tulikin pikemminkin mieleen tunteella oppiminen, asia sisäistäminen kuin aivoton pänttääminen.

Olin koulussa itse vieraissa kielissä surkea, ehkä osittain "huonon" kielipääni vuoksi, ehkä motivaation puutteen vuoksi. Minun lapsuudessa ei ollut mahdollisuutta matkustella kuten nykyisin. Koulun opetusmetoditkin taisivat enemmän korostaa tehtyjä virheitä kuin onnistunutta, vaikkakin virheellistä, kommunikaatiota. Koulun oppitunneilta ei siis ole paljoakaan jäänyt mieleen, mutta englannin opettajani oli Persoonallisuus isolla P:llä. Miesopettaja, joka oli positiivisessä mielessä sivistynyt, lukenut ja jopa hienostunut olematta snobi. Hänen ei useinkaan tarvinnut korottaa ääntä. Häntä kuunneltiin mielenkiinnolla, varsinkin silloin, kun hän harvoin innostui kertomaan omasta elämästään.

Toinen harvoista mieleen jääneistä vieraiden kielten opettajista oli opettajatar, jonka huumorilla käyttämä sanonta "voi kauhistuksen kanahäkki" kuuluu yhä perussanastooni.

Aika monta vuotta vieraiden kielten opiskelua ja vain pari mieleen jäänyttä oppia. Mutta sydämellä oppiminen ja hauskasti kauhistelu eivät lienee niitä huonoimpia oppeja elämän tielle.