rumaa ruokaa

Voiko olla rumempaa ruokaa kuin hernerokka? En ole koskaan ollut hernekeiton ystävä. Ehkä koulun pakollisia torstaipäivän soppia tuli syötyä hieman liian usein. Kesällä muksut söivät mummolassa papan keittämää hernekeittoa. Se oli heidän mielestään todella herkullista ja koko syksyn olen kuunnellut ylistyslaulua. Siis ei muuta kuin toimeen. Keitin nyt elämäni ensimmäistä kertaa hernerokkaa. Se perusohjehan löytää onneksi joka kodin peruskeittokirjasta. Minun on myönnettävä, että keitto maistui tosi hyvältä. Vanha koirakin oppii siis uusia temppuja ja tapoja. Seuraavan kerran keitän kolmikertaisen annoksen, jotta kätevänä emäntänä voin pakastaa osan .

vadelmaunelma

Kävin kaupoissa katselemassa syysvaatteita. Vaikka pidän syksystä ja ruskan väreistä, tuntuivat tämän vuotiset trendivärit tosi tylyiltä: tylsän harmaata, kovansävyistä lilaa, tunkkaista punaista. Kaipaan hehkuvaa punaista, okrankeltaista, hohtavaa harmaalta. Onneksi ostin jo kesälomalla syysiltoja ilahduttamaan Marimekon kangasta, josta nyt ompelin pöytäliinan.

Vadelmainen unelma sopii syksyiseen herkutteluun.

Himbeertraum

600 g. jugurttia
600 g. kermaa
1 kg vadelmia (jos käytät pakastemarjoja, sulata ne etukäteen)
250 g tummaa sokeria

Vaahdota kerma ja lisää siihen jugurtti. Laita vadelmat ison kulhon pohjalle ja kaada kermavaahto-jugurttiseos päälle. Sirottele tumma sokeri päällimmäiseksi. Laita vadelmaunelma ilman kantta yöksi jääkaappiin, jolloin tumma sokeri kristallisoituu.

Annos on tuhdinkokoinen, joten kutsu useampi ystävä nauttimaan vadelmaista makeaa.

resepti-idea mölkkyiltaan

Mies on kutsunut työkavereita meille suomalaiseen mölkkyiltaan. Olisiko jollakin ideoita ruokatarjoiluun? Etsin helppotekoisia ruokareseptejä rentoon illanviettoon ulkosalla. Emme aio grillata ja enkä mielellään istuisi koko iltaa keittiössä. Täällä Saksassa ei tietenkään löydy kylmäsavustettua poroa tai leipäjuustoa...mutta Ikealla on Abban silliä. En vain ole vielä löytänyt sopivaa sillireseptiä, vaikka Abban reseptisivut jo selailin. Onko sinulla ideaa? Muutkin kuin sillireseptit ovat tervetulleita!

kesäruokaa

Kevyttä kesäruokaa minulle: paistettua kesäkurpitsaa, kevätsipulia, paprikaa, fetajuustoa ja valkosipulia - nam nam. Lapset saivat tänään joulupuuroa. Sillä nimellä meidän perheessä nimitetään riisipuuroa kanelin ja sokerin kera. "Paikallinen marttaliito" suosittaa lapsille kerran viikossa makeaa päiväruokaa, siis lettuja tai riisipuuroa. Minä en oikein sellaisesta suosituksesta perusta, mutta toisinaan lapset onnistuvat ylipuhumaan minut. Mutta alkupalaksi he saivat joulun punaisia tomaatteja. Eihän siihen jouluun ole kuin kuusi kuukautta.

Ulkosuomalaisen lappapuuro

Vispipuuro, lappapuuro, vatkattu puolukkapuuro... Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Minun teki taas vaihteeksi mieli lappapuuroa. Saksassa kaipaan happaman ruisleivän lisäksi useasti marjoja: kunnon mustikoita, makeita mansikoita ja puolukoita. En ole tähän päivään mennessä löytänyt kaupasta pakastettuja puolukoita, mutta teenkin sitten puuron sokeroiduista purkkipuolukoista. Niitä löytyy Saksassa kaupoista Lidlistä Edekaan (ja myös tietysti Ikeasta), koska monet syövät niitä mielellään riistaruokien kanssa. Lappapuuro kuuluu mielestäni niihin ruokiin, jotka maistuvat parhaimmilta itsetehtynä. Jo Suomessa asuessani tein lappapuuron mielummin itse kuin ostin valmiin, vaaleanpunaisen puuro, joka ei maistunut lainkaan puolukalle. Samaan sarjaan lappapuuron kanssa kuuluvat mielestäni maksa- ja makaronilaatikko sekä herne- ja lihakeitto. Maksalaatikkoa en tosin ole koskaan itse tehnyt, vaan herkuttelen äidin hoivissa käydessäni.

Ulkosuomalaisen lappapuuroversio:
purkki sokeroituja puolukoita (n. 400g.)
1 litra vettä
0,5 dl sokeria (maun mukaan, tämän minun version on sellainen lasten jälkiruoka makeudeltaan)
mannaryynejä pakkauksen ohjeen mukaan.
Esim. minun käyttämiäni spelttimannaryynejä menee noin 200 g. tai reilu 2 desiä. Olen tehnyt lappapuuron myös vauvoille tarkoitetuilla ryyneillä ja siitä tuli tosi pehmeän makuista.

Laita kattilaan vesi, sokeri ja puolukat. Kiehauta ja lisää mannaryyni. Sekoita ja keitä mannaryyniem ohjeen mukainen aika. Vatkaa puuro kylmäksi. Minä teen sen aina kylmässä vesihauteessa pesualtaassa. En tiedä, onko kylmä vesihaude tärkeä, mutta jostakin olen sellaisen tavan oppinut.

Tule hyvä kakku,
älä tule huono kakku

Tästä tutusta lasten lorusta se meidänkin esikoisen kak-ku-ura hiekkalaatikolla alkoi. Jouluna Oulussa esikoinen ihastui mummon taatelikakkuun. Ohje tuli eilen ja hetihän sitä piti kokeilla.


Keittiön ovessa on jo pari vuotta ollut kaksosten piirtämä leipomo-kyltti. Tulen aina hyvällä päälle tätä iloista leipuriparia katsellessa.

ABC

Soppakisa, joka toisinaan tuntuu soppasodalta, minä vastaan muksut, jatkuu.
Tilanne tähän mennessä:
nakkikasvikeitto 7-
kasvisnuudelikeitto 3- (hups! missä vika?)
porkkanainen aakkoskeitto 8-


Loppupäätelmä: harhautuksen tärkeys (kuten nakit tai aakkospastat keitossa).
Suunnitelmissa: riskinotto (borssikeitto, joka on yksi lempikeitoistani)

En tiedä, saako Suomessa kaupasta noita aakkospastoja. Meillä muksut ovat päiväkoti-ikäisestä syöneet niitä mielellään. Niissä yhdistyy mukavasti kai leikki ja ruoka. Lasten lukemaan oppimisen seuraaminen oli hauskaa. Kirjaimet kiehtoivat jo aika pieninä muksuja. Kirjaimen muotoja löytyi kaikkialta: kepeistä, puista, pilvistä. Tai muksut muotoilivat niitä itse. Perunamuusi tai kaura-puuro olivat hyviä kirjainten kirjoitusalustoja. Vaikka kannatan periaatetta "ruualla ei leikitä", tässä annoin periksi, koska se ruoka kuitenkin lopulta päätyi masuun. Ruokailun jälkeisen pitemmän vessaistunnon jälkeen poika kerran huusi minua luokseen ja riemuissaan osoitti ihan O-kirjaimen muotoista tuotosta. Voi sitä lapsen riemun määrää! Oman nimen etukirjain vessanpytyssä.

syömäkelvotonta

Lapsiperheissä taitavat keitot olla usein muksujen mielestä sitä yäk-ruokaa. Minusta tuo muksujen innolla syömä, naapurin joulukarkiksi antama kumikakku on ihan syömäkelvotonta.

Eilen aloitimme soppakilpailun, jossa muksut antavat pisteitä syömilleen keitoille (minun markkinointikikka). Ekana oli tarjolla kasvisnakkikeitto, joka sai ihan kohtuulliset 7- (pisteet 1-10). Idean kisaan sain telkkarin yhdestä ohjelmasta, jossa kisan voitti tomaattikeitto. Voittajakeittoa ei meillä tulla syömään, koska pääkokki, siis minä, en siitä pidä... ellei sitten jollakin olisi ihan uudenlaista reseptiä tarjolla. Vai pitäisikö minunkin laajentaa makumaailmaani, kuten itse oletan lapsiltani...

Kumma kyllä, saksalaiset juovat perinteisesti lentokoneessa tomaattimehua, myös he, jotka eivät siitä maan kamaralla välitä. Onkohan se ihan yleinen tapa maailmalla?


Keiton kanssa meillä oli perinteinen kouluruokaklassikko: porkkanalantturaaste mandariinipalojen kera. Ihmettelin hieman kaupassa, kun luomulanttu oli tuntuvasti kalliimpaa kuin luomupaprika. Lantulla on Saksassa pula- ja sota-ajanruokana aika huono maine, ehkä sitä kysyntää on sitten vähempi. Olen periaatteessa tykästynyt ostamaan ruoka-aineet sesongin mukaan. Nythän se tarkoittaisi ostoslistalle porkkanaa, lanttua, purjoa, punajuurta jne. mutta käytännössä tulee lipsuttua useinkin. Tänään ostin niitä edullisia paprikoita ja hyvältä ne maistuivatkin.

siirappia

Suomessa asuessa ostin aina valmiin piparitaikinan. Siitä tehdyt piparit maistuvat minusta ihan aidoilta. Saksassa ei vastaavaa valmistaikinaa saa, joten olen alkanut tehdä taikinan itse. Ensimmäiset piparit olivat liian pippurilliset, toiset mauttomat, mutta onneksi oma lempitaikina löytyi lopulta.

Siirappia tarvitaan keittiössä näin joulun alla, ainakin jos haluaa leipoa hyviä pipareita. Minulla meni pari vuotta ennen kuin opin siirappipurkin paikan myymälässä. Se on siinä hillo-, marmelaadi- ja nutellapurkkien vieressä, vaikka minun logiikalle siirappi kuuluu leipomatarvikkei-siin. Kaupassa valistivat minua, että siirappiahan kuuluu "leivän päälle levitettävien"-osastolle. Yäk, vaikka olen itse makean perso, kuka hullu syö siirappia leivän päällä. Useampikin, kuten esimerkiksi mieheni, joka levitti onnellisena leivälle piparien leipomisesta ylijääneet siirapit. Uusia piirteitä voi paljastua ihmisestä, jonka luulee pitkän yhteiselon aikaan jo läpikotaisin tutuksi tulleen... kun lopultakin ostaa sen siirappipurkin jääkaappiin. Hyvä niin, saa nähdä, mitä uutta tuleva vuosi minulle opettaa aviosiipasta.

Miehelleni maistuu makea, mistä minä taas hyödyn, kun ei kotona tarvitse selitellä suklaan syöntiä. Tuttavapiiriin kuuluu myös pareja, joilla toinen puoliso vieroksuu suklaata. Se on kai kuin tupakkaa - vain kallis ja haitallinen pahe. Jo edesmennyt appeni oli myös makean perso, mutta siirapista hänellä oli huonoja kokemuksia. Vuonna 1927 syntyneenä hän osallistui toiseen maailman sotaan idästä perääntyvän armeijan riveissä. Appi löysi solttukaverin kanssa perääntymismatkalla jonkin talon kellarista siirappia ja nälkäisenä söi sitä ahmien. Sen jälkeen ei siirappi kuulemma useaan vuoteen maistunut. Näin joulun aikaan ovat lahjat mielessä. Appiukon paras lahja on hänen meille lähipiirille kirjoittamat lapsuuden ja nuoruuden muistelut, josta tuon siirappitarinankin voi lukea.

Minun lempipiparit

250 g. voita
200 g. sokeria
2 dl siirappia
2 tl neilikkaa
2 tl inkivääriä
4 tl kanelia
0,5 dl kaakaota
2 munaa
1 tl suolaa
3 tl soodaa
500 g. vehnäjauhoja

Kiehauta ainekset (voista kaakaojauhoihin) kattilassa ja vatkaa sitten vaahdoksi. Lisää jäähtyneeseen taikinaan munat ja lopuksi ensin keskenään sekoitetut sooda, suola ja vehnäjauhot.
Paista pipareita noin 5 minuuttia 200 asteessa.

Ruokapöytämatkalla

Joku mainosti blogissaan, että matkustella voi lasten kanssa halvalla, kun pitää teemapäiviä eri maiden ruuista. Samalla muksut oppivat leikin varjolla syömään erilaisia makuja. Meidän tämän päivän ruoka ei ollut mikään "kaukomatka". Lounaaksi italialaisittain juustotäytteisiä tortellinoja ja suomalais-ruotsalais-ahvenanmaalainen jälkiruoka: riisipuuron jämästä tehty ahvenanmaalainen pannukakku ja Ikean mustikkakeitto. Minun suomalaissaksalaiset muksut ovat jo pienestä tehneet ruokapöytämatkoja. Toista se oli meidän nuoruudessa (sarjaa: täti muistelee). Muistan ensimmäisen teini-ikäisenä syömäni pitsan, tonnikalapitsan, oululaisessa pitseriassa, jossa paistohommissa oli näyttelijänäkin tunnettu Martti Suosalo. Se pitsa oli eksoottinen elämys, jotain aivan uutta.

syötäviä sieniä ja ei-syötäviä ruokailuvälineitä

Aina ei vanhempien sukupolvien tieto välity kunnolla nuoremmalle polvelle. Olen siitä itse hyvä esimerkki. Vanhempani ovat sienihulluja ja varsinaisia sieniasiantuntijoita. Minä taas tunnen monta sientä kyllä nimeltä (ja ruokapöydästä), kuten karvarousku ja kangasrousku, mutta en varmasti tunnistaisi niitä luonnossa. Suomalaisittain Saksa ei ehkä kuulosta ihanteelliselta sienestysmaalta, mutta toki täälläkin on sienihulluja ja valitettavasti myös joka vuosi hullunrohkeita, jotka kuolevat sienimyrkytykseen.

Kävimme perheen kanssa tänään Dörnbergissä retkellä. Löysimme kauniita sieniä, jotka tietenkin jäivät meille tuntemattomina poimimatta. Nuo punaiset sienet ovat erikoisia, kun sienen jalka ja lakki kumpikin ovat kirkkaan punaisia. Jos tunnistat sienilajin, niin kerro toki minullekin.




Meillä on tänä sunnuntaina "perfektes Dinner" kotona. Sen niminen ohjelma on tosi suosittu täällä Saksassa. Suomessa olen joskus vuosia sitten nähnyt saman ruokaohjelman englantilaisen version. Perfektes Dinner-ohjelmassa viisi keskenään vierasta ihmistä kokkaa vuorollaan toisilleen juhla-aterian.

Alkuruokana meillä oli kaksosten valmistama "Salate du Mix". Huomio punainen lappu, jossa ilmoitetaan, etteivät haarukka ja veitsi ole syötäviä. Hyvin huomaavaista!



Pääruokana miehen kokkaamana "Creation Italjan-Casselien". Minun käännös ruualle jauhelihakastike kumiperunapallojen kanssa. Kuten arvata saattaa, en ole perinteisten saksalaisten, vedessä keitettyjen perunapyöryköiden ystävä.



Jälkiruokana esikoisen muffinssit. Ne näyttävät vasta olevan tulollaan...

ihan hyvä päivä

Tänään on ihan hyvä päivä
... kun tuuli ja sade koristelivat olohuoneen ikkunan.



... kun naapuri yllättää itse kasvattamillaan perunoilla. Tämä lajike on yli sata vuotta vanha ja nimeltään "Tannenzapfen" eli kuusenkäpy.



Katso nyt näitä kahta söpöläistä. Raaskiiko niitä syödä ollenkaan?

... kun esikoinen ilahtui neulomastani sliparista (lankana Palazzo)

lämpöä

Neulominen on kuulemma taas kovasti muodissa. Olemme siis olleet hyvin trendikkäitä, kun olemme neuloneet muksujen kanssa jo kesästä asti ahkeraan. Esikoinen sai (tosin hieman autoin) "seitsemän veljestä"-langasta lapaset valmiiksi. Lämpöä käsille... Täällä on ilmat selvästi viilentyneet ja talvi tekee tuloaan. Esikoinen tuli tänään koulusta kotiin vähän sairaan oloisena. Kuumetta ei ollut, mutta muuten flunssainen olo. Saas nähdä, mitä flunssaa neiti sairastaa. Tähän mennessä Kasselissa on ollut vähän possuflunssa-tapauksia ja aika vähän ihmiset ovat rokotusta ottaneet.

Meidän vuonna 1938 rakennettu asunto ei ole niitä lämpimimpiä. Ensimmäisenä täällä asumistalvena lämmitimme "suomalaisittain". ja saimme tonnin tasauslaskun lämmön ja sähkön käytöstä. Tasauslasku tulee "sopivasti" joulun ja talven alla aina marraskuussa. Viime vuosina lasku ei ole ollut ihan tonnin suuruinen, mutta odotan sitä aina pienellä jännityksellä. Tänä vuonna tasauslasku oli inhimillinen - vain 150euroa lisämaksua. Jäi siis rahaa muuhunkin kuin vain tasauslaskun maksuun. No, joulu kolkuttaa jo ovella.

En ole mikään intohimoinen kokkaaja eli enemmänkin periaatteella "täytyyhän sitä ihmisen syödäkin". Kokkausintoa vähentää päivittäinen pakkotahtisuus. Joka päivä pitäisi loihtia terveellistä, maukasta, kohtuuhintaista, suhteellisen helposti ja nopsasti valmistuvaa ruokaa. Tänään onnistuin kokkaamaan tuon määritelmän mukaisen ruuan ja muksut jopa kehuivat ruokaa. Lautasella kasvispihvejä tsasikikastikkeen kera. Kasvispihvien ohje löytyi Garam Masala-blogista, jossa on muuten paljon mukavia kasvisreseptejä.

halpa, halvempi, halvin

Halpa, halvempi, vielä halvempi. Aldi, Lidl ja Plus ovat tällä viikolla taas halventaneet elintarvikkeiden hintoja. Sekakuluttaja, siis sekoileva kuluttaja kuten minä, ei oikein tiedä, miten reakoida. Mukava, jos laadukkaita elintarvikkeita saa kohtuu hintaan, mutta onko noilla hinnoilla mahdollista enää tuottaa laatua? Maalaisjärjellä ajateltuna epäilen sitä. Saksassa onkin ollut ruokaskandaali toisensa jälkeen... pilaantunutta lihaa, myrkkyjäämiä hedelmissä.

Olen sekakuluttaja siinä mielessä, että teen ostoksia erilaisissa kaupoissa, halpaketjuista luomukauppoihin. Aikaisemmin meille tuli kotiin kerran viikossa "Grüne Bote", ruokapaketti suoraan luomutuottajilta, joka kuitenkin osoittautui meidän perheelle epäkäytännölliseksi.

Jos ostaisin vain halvinta, säästäisin aika paljon rahaa. Joitakin elintarvikkeita syön kuitenkin mieluiten vain luomuna, kuten paprikaa tai tomaattia. Toisaalta kerran erehdyksissäni ostamat egyptiläiset luomuperunat eivät maistuneet kovin hyviltä ja mielummin ostaisin lähituottajien perunoita. Saksalaisittain soveltaen siis "Suosi saksalaista - Osta keskieurooppalaista".


Maitoa meidän muksut juovat "suomalaisittain", vaikka emme pääse ihan Oulun mummon ja papan litramääriin. Maito ja jugurtti tuntuu monessa tutussa saksalaisperheessä olevan niin tunnepohjainen ruoka-aine (maito mielletään muutenkin vain lasten juomaksi), että se ostetaan luomuna, vaikkei muuten luomusta niin välitetäkään. Maitoa saa halvimmillaan H-maitona alle 50 senttiä tai sitten siitä voi maksaa reilun kaupan hintaan (Alnatura tukee saksalaisia maidontuottajia) lähes tuplahinnan.

Käytännön elämässä minulle parhaaksi säästämisperiaatteksi on osoittautunut se tuttu kultainen sääntö "älä mene nälkäisenä ostoksille" vai pitäisikö lisätä vielä kiireisenä... Ja toinen hyvä periaate on käydä harvoin kaupassa, niin ei tule tehtyä heräteostoksia.


Tänään tein kurpitsaporkkanasosekeiton, johon kätevästi saattoi "piilottaa" eilen ruualta ylijääneen, muksujen vähemmän rakastaman riisin ja jälkiruuaksi vadelmarahka. Jaa, pakastevadelmia... eikö niissäkin ole jotain noro-virusta?