Isot neidit

Kissaneidit Tikru ja Luna ovat ihania. Tosin ne puuhaavat ja järjestävät yllätyksiä koko ajan tässä huushollissa, elleivät nyt sitten juuri nuku suloista kissanunta.


Voiko olla ihanampaa nukkumapaikkaa kuin silityslaudalla, Matsan paremman puvun housujen päällä?


Neulominen on kissojen myötä vaikeutunut. Sain kuitenkin neulottua huopatossut, jotka ovat vanhassa, vetoisessa asunnossa tarpeen. Konepesin 60-asteessa jättisuuret tossut, jotka kitsahtivat pesussa noin kolmanneksen ja ovat nyt juuri sopivankokoiset. Tossujen raidat eivät tarkoituksella täsmää, koska minusta on tylsä neuloa kahta ihan samanlaista tossua.

käytännön matematiikkaa

Näistä neliöistä muodostuvista kappaleista pitäisi saada tehtyä kotitossut. Sitä käytännön matematiikkaa! Ilman valmiin tossun mallia ei olisi onnistunut. Terveiset Ouluun: monimutkaista, mutta onnistui lopulta.


Sain tossut hieman etuajassa valmiiksi, koska eilisen illan istuin potilasjärjestön (=Selbsthilfegruppe) kuukausittai-sessa tapaamisessa. Ja eka kertaa otin neuleen mukaan. Nuo tapaamiset tahtovat venyä, koska ideana on jalos-ti "kaikki huolet ja murheet puhutaan perusteellisesti". Mutta ehkä keskustelua pitäisi hieman ohjailla ja tavoitteena olla maksimissaan kahden tunnin tapaamiset. Joudun jo työn vuoksi olemaan säännöllisesti iltoja kotoa pois, joten ylipitkäksi venähtävät kokoukset ovat minusta rasittavia. Olen jo useaan miettinyt toiminnasta pois jättäytymistä, mutta kas kummaa, taas eilen tuli tärkeää, uutta informaatiota. Reiluuden vuoksi on mainittava, että potilasjärjestön jäsenet ovat asiaansa tosi hyvin perehty-neitä. Niinhän se usein on, että vuosia sairastanut on taudistansa paremmin perillä kuin keskiverto yleislää-käri. No, tulevaisuudessa otan aina neuleen mukaan, niin kokouksessakin on hauskempaa.

Koulussa useampikin oppilas, minä siinä ohessa, neuloi tunneilla. Opettajat eivät sitä kumma kyllä kieltäneet, ei kai sitten häirinnyt. Vihreä puolue on täällä Saksassa vastikään juhlinut 30-vuotista toimintaansa. Telkkarissa näkemissäni (siis kun se telkkari vielä toimi) dokument-tipätkissä näkyy vihreiden kokouksissa usein ahkeria neulovia osaanottavia. Lieneekö vielä niin?


Ulkona on aivan mahtava talvikeli: uutta puhdasta lunta ja auringon paistetta! Tänään minulla oli tarkoitus mennä tutustumaan yhteen joogaryhmään, josko taas aloittaisin joogaamisen. Mutta näillä keleillä ulkoilu voittaa sisälajit. Joogaillaan sitten, kun lumet ovat sulaneet.

Sunnuntaina

Lunta ja kylmää riittää. Neuloin uudet lapaset, joista tuli vähän tylsät. Eilen koristelin jo vasemman käden lapasen, ehkä toiseen lapaseen tulee sama kuvio vähän eri värein, joka tapauksessa inspiksen mukaan.


Olen tänä talvena neulonut jo kolme kaulaliinaa. Ihan huvikseen, kun on tehnyt mieli neuloa jotakin helppoa ilman isompaa stressiä kavennuksista tai kuvioista. Tämän huivin lankan väri yllätti kotona. Kaupan valoissa väri näytti harmaalta, vaikka onkin rehellinen sinisen sävy. Ohje tuttu jo aiemmin neulomastani violetista huivista.


Ulkona on pari miinus astetta, mutta täällä tuo kylmä on aina yllättävän luihin ja ytimiin asti tuntuvaa. Tänään teimme vakiokiekan Bergpark-puistossa. Minulla oli samat talvivaatteet päällä kuin Oulussa 30 asteen pakkasilla eikä se ollut yhtään liian vähän. Muksut saivat kaakaota Lac-lammen rannalla talveksi laitetusta myyntikojusta.




Tänä sunnuntaina ei katsota telkkaria, koska se hajosi eilen. Ei mikään yllätys. Kyseessä oli miehen isoäidiltä saatu perintötelkkari. Minä jo vihjailin, jos emme hankkisi ollenkaan uutta telkkaria. Mutta unohdin sen tämän talven tärkeän tapahtuman. Yksi katse mieheen, joka kertoi talviolympialaisten alkavan kohta, ja tiesin, että kohta meillä on taas toimiva telkkari.

palmikkohuivi

Joululomalla en oikeastaan neulonut ollenkaan. Päättelin tänään jo ennen joulua neulomastani huivista roikkuvat langan pätkät. Lanka Noron Kureyon Sock Yarn ja ohje täältä.

villalanka, Nikolaus ja itsenäisyys

Kävin lauantaina joululahjaostoksilla, mutta tällä kertaa repsahdin ostamaan lahjojen sijasta itselleni "tarpeellista", kuten ihanaa Noron villalankaa. Joskus käsityöliikkeessä menee tuhottomasti aikaa, kun on niin paljon ihania sävyjä, joista valita. Aloitin eilen neuloa uudesta langasta huivia ja teen nyt eka kertaa palmikoita.

Eilen oli täällä Saksassa muksuille tärkeä Nikolaus-päivä. Meilläkin putsattiin kengät ja ne laitettiin porraskäy-tävään. Olihan se Nikolaus sitten tuonutkin risujen sijasta lahjoja. Itsenäisyyspäivää emme varsinaisesti juhlineet. Pari vuotta sitten oli Kasselissakin itsenäisyyspäivän juhla 90-vuotiaan Suomen kunniaksi, mutta joka vuosi juhlia ei järjestetä. Näin ulkosuomalaisen näkökulmasta ainakin suomalaisissa tiedotusvälineissä itsenäi-syyspäivän vietto on typistynyt naisten iltapukuihin, sääli, ja aika kliseisiin toteamuksiin. Minua ovat aina kiinnostaneet historia, myytit ja tarinat. Miten eri tavoin eri asioista voidaan kertoa ja niitä tulkita. Kukin aika kirjoittaa omista näkökulmistaan historian tavallaan uusiksi. Teemaan liittyen uutinen Hesarista.

ihan hyvä päivä

Tänään on ihan hyvä päivä
... kun tuuli ja sade koristelivat olohuoneen ikkunan.



... kun naapuri yllättää itse kasvattamillaan perunoilla. Tämä lajike on yli sata vuotta vanha ja nimeltään "Tannenzapfen" eli kuusenkäpy.



Katso nyt näitä kahta söpöläistä. Raaskiiko niitä syödä ollenkaan?

... kun esikoinen ilahtui neulomastani sliparista (lankana Palazzo)

lämpöä

Neulominen on kuulemma taas kovasti muodissa. Olemme siis olleet hyvin trendikkäitä, kun olemme neuloneet muksujen kanssa jo kesästä asti ahkeraan. Esikoinen sai (tosin hieman autoin) "seitsemän veljestä"-langasta lapaset valmiiksi. Lämpöä käsille... Täällä on ilmat selvästi viilentyneet ja talvi tekee tuloaan. Esikoinen tuli tänään koulusta kotiin vähän sairaan oloisena. Kuumetta ei ollut, mutta muuten flunssainen olo. Saas nähdä, mitä flunssaa neiti sairastaa. Tähän mennessä Kasselissa on ollut vähän possuflunssa-tapauksia ja aika vähän ihmiset ovat rokotusta ottaneet.

Meidän vuonna 1938 rakennettu asunto ei ole niitä lämpimimpiä. Ensimmäisenä täällä asumistalvena lämmitimme "suomalaisittain". ja saimme tonnin tasauslaskun lämmön ja sähkön käytöstä. Tasauslasku tulee "sopivasti" joulun ja talven alla aina marraskuussa. Viime vuosina lasku ei ole ollut ihan tonnin suuruinen, mutta odotan sitä aina pienellä jännityksellä. Tänä vuonna tasauslasku oli inhimillinen - vain 150euroa lisämaksua. Jäi siis rahaa muuhunkin kuin vain tasauslaskun maksuun. No, joulu kolkuttaa jo ovella.

En ole mikään intohimoinen kokkaaja eli enemmänkin periaatteella "täytyyhän sitä ihmisen syödäkin". Kokkausintoa vähentää päivittäinen pakkotahtisuus. Joka päivä pitäisi loihtia terveellistä, maukasta, kohtuuhintaista, suhteellisen helposti ja nopsasti valmistuvaa ruokaa. Tänään onnistuin kokkaamaan tuon määritelmän mukaisen ruuan ja muksut jopa kehuivat ruokaa. Lautasella kasvispihvejä tsasikikastikkeen kera. Kasvispihvien ohje löytyi Garam Masala-blogista, jossa on muuten paljon mukavia kasvisreseptejä.

ensimmäisiä naarmuja odotellessa

Elämäni on joskus kuin Olli Oravalla talvella ruokakätköjä etsiessä... Ostin pari vuotta sitten, uuden isomman ruokapöydän ostoa fiksusti ennakoiden, pitkän palan kaunista pöytäliinakangasta. Nyt olen jo pari päivää kaivellut kaappeja ja muita kätköjä kellaria myöten, mutta kangaspalasta ei ole löytynyt. Sen sijaan olen löytänyt yhtä sun toista muuta tarpeellista.

Vielä 24 tuntia sitten en tiennyt neulovani esikoiselle punaista slipoveria, mutta kaapin kätköistä löytyi anopilta vuosia sitten saatua pörrölankaa, joka alunperin on miehen tädin virheostos.


Olemme etsineet isompaa ruokapöytää olohuoneeseen jo pitkään. Ihan kauniita on löytynyt useampikin, mutta hintaluokka on ollut hieman väärä. Minä, joka en todellakaan pidä mustista tai muista tummista huonekaluista, olen nyt "onnellinen" tummanruskean Ikea-pöydän omistaja. Tosin keittiön ruokapöytäkin on musta, mutta se onkin alunperin miehen opiskeluaikojen kirjoituspöytä (taas ikeaa: musta pöytälevy & mustat "irtojalat"). Kun meidän huonekaluja katselee, voi todeta, että kotimme on muutenkin varsinainen kierrätyskeskus.

- vanha ruokapöytä: anopin 1960-luvun ostos

- tuolit: osa minun opiskeluaikojen ostoksia, osa vuokranantajalta lainattuja ja anopin antamia

- nojatuolit: yksi alunperin 1950-luvulta, minun ostos pelastusarmeijan kirpparilta 1980-luvulla ja kaksi systerin kanssa yhdessä huutokaupasta ostamia

- puinen, käytettynä ostettu kirjahylly on minun ekalla opintolainalla maksettu

- tietokonepöytä: käytettynä ostettu 1920-luvun kirjoituspöytä, joka kaipaisi (on jo viimeiset 25 vuotta kaivannut) korjausta. Suunnitelmissani on tehdä sen pintaa mosaiikkikuvio - aikataulu joskus 2010...


Vanhimmat huonekaluni ovat jo monessa muutossa mukana olleita, Suomea ympäriinsä kiertäneitä ja lopulta laivalla Itämeren yli Saksaan saapuneita. Voin antaa vihjeen aikuisikää lähestyvien lasten vanhemmille. Älkää ostako peräkärryä tai pakettiautoa! Siitä saattaa seurata epävirallista muuttopalvelutoimintaa, kuten eräs Oulussa asusteleva, minun kanssa saman sukunimen omaava eläkeläispariskunta voi todeta.


Nyt uusi ruokapöytä seisoo olohuoneessa paikallaan ja odottelee ekoja naarmuja. Kuvassa uuden pöydän "oikea oppista" käyttöä eli läksyjen tekoa. Meidän muksut ovat huonekalujen suhteen "suuriruokaisia". He ovat toki ihan normaaleja mukuloita, toisinaan totean heidän olevan jopa suhteellisen rauhallisia ja helppohoitoisia. Mutta heidän rikkomiensa huonekalujen lista on komea: yksi kerrossänky (täystuho), monta (en todellakaan ole pysynyt mukana laskuissa, mutta ehkä noin 10) tuolia ja kauniisti koristeltu (saha? viila? leipäveitsi?) puinen pöytä. Puusepän koulutuksen omaava voisi todeta, että huonekalut eivät enää ole laadultaan sitä mitä ennen...

Huonekalutuhoista viisastuneena ostin Ikeasta pari viikkoa sitten kaksi tuolia, joita on meillä koekäytetty. Ehkä ne ovat tarpeeksi kestäviä meidän pesueelle. Eli tarkoitus on hakea vielä jokunen tuoli ja ruuvailla niitä pari iltaa kokoon.

Tekemälleni mosaiikkialustalle ostin lämpökynttilöitä varten viisi lasia. Hieman valoa syysiltoihin... uuden ruokapöydän ääressä.