uusi vuosi, vanhat kujeet

Meillä on jo menossa viimeiset joululomat päivät. Aika on kulunut joutuisaan, vaikkemme ole tehneet mitään erikoista. Jouluvieraat ovat jo lentäneet kotiinsa. Menomatka sujui huomattavasti sutjakammin kuin tulomatka 19.12., jolloin Frankfurtin kentällä oli lumen vuoksi kaaoottinen tilanne. Kadonneet matkalaukut löytyivät sopivasti ennen kotimatkan alkua.

Uuden vuoden kunniaksi piipahdimme taas Hannoverin eläintarhassa tervehtimässä jääkarhuja ja luistelemassa. Omat kissaeläimemme kasvavat, voivat hyvin ja ilahduttavatta meitä päivittäin. Kissat osaavat nauttia elämästä. Jos tekisin uuden vuoden lupauksia, niin ehkä yrittäisin opetella kissanmaista elämänasennetta.

turistina kotikaupungissa

Jouluksi odotamme mieleisiä vieraita. Suunnitelmissa leppoisaa oleilua, mutta pientä turistiohjelmaakin on luvassa. Kävin jo etukäteen ihailemassa Bergparkin lumipeitteisiä maisemia. Ehkä saamme valkoisen joulun.

Tuntuu ihmeelliseltä, että kahtena perättäisenä talvena Kasselissa on ihan kunnon pakkaset ja lumi maassa. Vähemmän hauskaa on puhdistaa auto aamuisin jäästä ja lumesta. Ajoin ajokortin täällä Saksassa jokunen vuosi sitten, joten liukkaan kelin ajokokemusta minulle on vain hiukan. Nyt onkin hyvä tilaisuus harjoitella.

hiihtoretki

Hyvä on hiihtäjän hiihdellä, kun aurinko paistaa ja suksi luistaa. Jalassa on miehen monot (kokoa 46!) ja äidin kutomat villasukat. Tyttären lainaamat sauvat ovat lyhyenlaiset. Mielessä ajatus omista monoista, suksista ja sauvoista. Ehkä sitten ensi jouluna...

Habichtswaldissa, Bergparkin ja Herkules-patsaan takamailla ladut ovat vielä hyvässä kunnossa ja tänä aamuna hiihtäjiäkin oli jokunen liikkeellä. Kävin hiihto-retken jälkeen vielä ihailemassa Kasselin kaupungin maisemia Herkuleksen juurella. Patsas jalustoineen on vielä rakennustelineiden ja kelmujen peitossa, koska sitä peruskorjataan parhaillaan.




Taivas oli ihan sininen, mutta näkymä Kasseliin, niin kuin usein, utuinen.

laskiaisrieha

Me vietimme laskiaista muksujen kanssa pulkkamäessä, omalla pihalla ja Bergpark-puistossa. Tosin laskiaispullat syötiin jo viime viikolla, kun katsoin aluksi ajankohdan viikkoa liian aikaiseksi, mutta voihan noin hauskaa riehaa juhlia pitempäänkin. Lunta riittää, tosin tänään on alkanut sataa vettä eli sehän tietää lumelle menoa. Eilen aamulla oli vielä 14 astetta pakkasta.




Bergparkissa oli iltapäivällä vain vähän lapsia pulkkamäessä, vaikka sää oli ihan mukavan leuto.

Ampelmännchen

Arkipäiväisiä esineitä emme välttämättä noteeraa. Vasta kun ne uudistuvat, huomaa muutoksen, mutta aina ei välttämättä enää vähän ajan päästä muista, millainen esine oli ennen muutosta. Tietysti on poikkeuksia, kuten minun muistissa lapsuuden lempikarkkien pakkaukset.

Kasselissa on kahdenlaisia Ampelmännchen-hahmoja (=liikennevaloukkeleita). En osannut sanoa, millainen ukkeli on meidän väliliikennevaloissa, vaikka menen siitä päivittäin ohi. Esikoinen kyllä tiesi. Paikallislehden mu-kaan jo yli neljänneksessä Kasselin liikennevaloista on "Ost-Ampelmännchen" eli DDR:n ukkeli.

Saksojen yhdistyttyä itäsaksalaiset pelkäsivät menet-tävänsä oman ukkelinsa, kun monet asiat entisessä DDR:ssä "länsisaksalaistettiin". Mutta ukkeli säilyi ja valtaa nyt länttäkin. Hattupäinen Ost-Ampelmännchen on kuulemma selkeämpi ja paremmin näkyvä. Ainakin minusta se on sympaattisemman näköinen kuin karsitumpi, hoikempi länsiversio.

Liikennevalosäännösten mukaan vuodesta 2005 kumpi-kin ukkeli ovat sallittuja ja paikalliset viranomaiset päättävät, kumpaa käytetään. Siten Kasselissa itäukkeli valtaa liikennevalot, mutta Kasselin ympäristökunnissa (Landkreis Kassel) pitäydytään länsiukkelissa.




Minäkin olen opetellut uuden käyttöä ja lukenut ahkeraan käyttöohjeita. Sain joululahjaksi elämäni ensimmäisen järjestelmäkameran. Alku aina hankala... Eilen oli kaunis aurinkoinen talvipäivä. Lunta on tullut kuvattua tosi paljon eli tähyilin uudella kameralla vaihteeksi ylöspäin, pilviin ja enkeleihin. Mutta meidän uusi, Veran kanssa tekemäni, eksymättömyys-takuun omaava privaattilatu talon ympäri on toki kuvaamisen arvoinen. Taustatiedoksi kerrottakoon, että mies kävi lasten kanssa hiihtämässä 5 kilometriä, joka venyi metsässä horttoillessa 8 kilsaan (miehen versio) tai 10 kilsaan (esikoisen versio).

lunta tulvillaan...

Muksut saivat tänään "joulutodistukset" eli "syyslukukausi" päättyi. Onneksi heillä oli lyhyt koulupäivä, että saatoimme nauttia lumesta, jota satoi koko päivän lisää. Pulkat kainaloon ja vauhdilla Bergpark-puistoon! Meidän muksut ihmettelivät, miksi laskin vain muutaman kerran aika hurjaa mäkeä alas. Vähän myöhemmin joku isompi poika pyysi Veran kelkkaa lainaan, kun oli huomannut meidän peruspulkkien luistavan paremmin kuin saksalaisten suosiman puisen kelkan. Poika laski kerran ja totesi: "Geil!" (ehkä suomeksi hyvä, hurja, siisti). Tarjosimme hänelle mahdollisuutta laskea vielä toisenkin kerran, mutta hän ei halunnut, koska vauhti taisi olla hieman liian geil.

Hauskaa viikonloppua!!

käytännön matematiikkaa

Näistä neliöistä muodostuvista kappaleista pitäisi saada tehtyä kotitossut. Sitä käytännön matematiikkaa! Ilman valmiin tossun mallia ei olisi onnistunut. Terveiset Ouluun: monimutkaista, mutta onnistui lopulta.


Sain tossut hieman etuajassa valmiiksi, koska eilisen illan istuin potilasjärjestön (=Selbsthilfegruppe) kuukausittai-sessa tapaamisessa. Ja eka kertaa otin neuleen mukaan. Nuo tapaamiset tahtovat venyä, koska ideana on jalos-ti "kaikki huolet ja murheet puhutaan perusteellisesti". Mutta ehkä keskustelua pitäisi hieman ohjailla ja tavoitteena olla maksimissaan kahden tunnin tapaamiset. Joudun jo työn vuoksi olemaan säännöllisesti iltoja kotoa pois, joten ylipitkäksi venähtävät kokoukset ovat minusta rasittavia. Olen jo useaan miettinyt toiminnasta pois jättäytymistä, mutta kas kummaa, taas eilen tuli tärkeää, uutta informaatiota. Reiluuden vuoksi on mainittava, että potilasjärjestön jäsenet ovat asiaansa tosi hyvin perehty-neitä. Niinhän se usein on, että vuosia sairastanut on taudistansa paremmin perillä kuin keskiverto yleislää-käri. No, tulevaisuudessa otan aina neuleen mukaan, niin kokouksessakin on hauskempaa.

Koulussa useampikin oppilas, minä siinä ohessa, neuloi tunneilla. Opettajat eivät sitä kumma kyllä kieltäneet, ei kai sitten häirinnyt. Vihreä puolue on täällä Saksassa vastikään juhlinut 30-vuotista toimintaansa. Telkkarissa näkemissäni (siis kun se telkkari vielä toimi) dokument-tipätkissä näkyy vihreiden kokouksissa usein ahkeria neulovia osaanottavia. Lieneekö vielä niin?


Ulkona on aivan mahtava talvikeli: uutta puhdasta lunta ja auringon paistetta! Tänään minulla oli tarkoitus mennä tutustumaan yhteen joogaryhmään, josko taas aloittaisin joogaamisen. Mutta näillä keleillä ulkoilu voittaa sisälajit. Joogaillaan sitten, kun lumet ovat sulaneet.

lumisohjoa, perunataidetta ja lääkekasoja

Muu perhe lähti hiihtämään. Olen monoton, kun tytär lainasi minun monoja. Hänen omansa ovat jo käyneet pieneksi. Minä jäin siis kotosalle perunan keittoon. Kappas mitä taas löytyi - perunataidetta. Tällä kertaa sydämellistä!



Kotikatu kapenee. Ajoväylä kyllä aurataan auki, mutta lumi siirretään vain jalkakäytävälle ja tien reuniin. Kaksikaistainen tiemme on nyt muuttunut yksikais-taiseksi ja parkkipaikat on paksun sohjon peitossa. Naapurikunta, joka on aika mäkistä maastoltaan, ilmoitti taannoin, että tiesuolaa riittää kahden päivän tarpeeseen ja siksi vain erityisen vaikeat paikat suolataan. Aika avutonta valmistautumista talveen. Ei kai se suola edes niin kauhean kallista voi olla. Osa paikallisista tutuista on ihmetellyt näitä säästötoimia, kun tämä talvi ei kuiten-kaan ole ollut näillä seuduilla mitenkään poikkeuksellinen.


Sunnuntaipäivähän ihan on sopiva vanhojen lääkkeiden poislajitteluun. Meille olikin kertynyt niitä taas iso liuta. Saksassa lääkepakettiin ei apteekissa laiteta yksilöintiä, kenen potilaan lääkkeistä on kyse tai millaisen annos-tuksen lääkäri on määrännyt. Suomen käytäntöön tottuneelle täkäläinen tapa tuntuu aika ihmeelliseltä, varsinkin kun itsellä on mielikuva Saksasta hyvin säännösteltynä, varman päälle ottavana yhteiskuntana. Voihan sitä sitten kotona kirjoitella lääkepakettiin, kenen ja millä annostuksella, jos muistaa oikein.

talvella

Lumisena talvena tarttee ehdottomasti...


...potkurin. Lapsena laskimme mäkisiä teitä (kyllä sellaisia Oulustakin löytyy) potkurijunalla eli kaikki talon kakrut potkureineen perätysten. Hauskaa oli. Väsyneelle lumilinnan rakentajalle potkuri on lepotuoli.


Paukkupakkasilla lumilinnan voi kaivaa lumikasaan. Kukkulan kuningasta ei näin matalalla kummulla viitittu leikkiä.


"Vapaa kuin taivaan lintu, sinä intät, pullasorsa", runoilee Tabermann.
Pakkasella saa/voi/täytyy hyvällä omalla tunnolla ruokkia pikkulintuja. Ne eivät siitä muutu pullasorsiksi.

Aurinko on talvella "auringontervehdys"-kumarrukset ansainnut, vaikka Oulun korkeudella se jaksaa puolelta päivin juuri ja juuri nousta puiden takaa.


Onneksi näitä lähiluistinkenttiä vielä löytyy. Olisi älytöntä ajella autolla isommille kentille.

kotona

Kotimatka venähti 19 tuntia pidemmäksi kuin oli suunniteltu, mutta vihdoinkin olemme kotona. Berliinin lentokone lähti Helsingistä useamman tunnin myöhässä ja me myöhästyimme viimeisestä Kasselin junasta (vaikka junatkin olivat tietenkin myöhässä, mutta eivät tarpeeksi...) Onneksi löytyi kohtuuhintainen hotelli Berliinin keskustasta.

Lumen ja sohjon peittelemä Berliini oli kaunis. Kävin siellä viimeksi yli kymmenen vuotta sitten ja nyt tekee mieli vierailla siellä ihan "suunnitellusti", ehkä kesällä lämpimämpien kelien aikaan. Viime vierailulla koko kaupungin keskusta oli vain isoa rakennustyömaata, tai osittain vain pohjattoman tuntuista monttua.

Pohjois-Saksa on nyt varsinaisen lumimyrskyn kourissa. Juna- ja autoliikenne pahasti jumissa. Onneksi meidän Kasselin juna tuli vain 40 minuuttia myöhässä.

Nämä kuvat eivät ole Siperiasta tai Suomesta, vaan junamatkalta Berliinistä Kasseliin.

kohti kotia

Vietämme viimeistä iltaa lomamatkalla Oulussa. Lunta ja pakkasta on riittänyt ja hauskaa on ollut, mutta aikansa kutakin. Ensi maanantaina alkaa taas meidän perheen arki Kasselissa. Lähdemme tänä iltana yöjunalla Helsinkiin, sieltä lentokoneella Berliiniin ja loppupätkä junalla Kasseliin. Vanhemmiten (tai perheellisenä?) tämä reissaus ei enää aina niin mukavaa ole, mutta elleivät paukkupakkaset (täällä on ollut yli 30 astetta pakkasta) tai lumipyryt aiheuta isompia myöhästelyjä, on syytä olla tyytyväinen.

joulumieltä

Joulumieltä ja rauhallisia pyhäpäiviä toivottelen kaikille!
Me käymme joulun viettohon... ja rauhallinen joulu on tietokoneeton. Siis pidän pari päivää paussia ja matkustan pyhien jälkeen koko perheen kera Ouluun. Luntahan siellä Suomessa nyt tuntuu liiankin kanssa olevan. Suunnitelmissa lumilinna, luistelua, lukemista ja hiihtoa.

talven iloja

Ulkona on kirpeän kylmää. Pihassa oleva pulkkamäki ei taida olla suurin tai vaativin Alppien pohjoispuolella, mutta muksuille se vielä varamäkenä riittää, kun ei viitsitä lähteä kauemmaksi. Tänään me vanhemmat olemme enimmäkseen vain laiskotelleet, hyvä niin.