kaunista

Olen aina pitänyt sanonnasta "kauneus on katsojan silmissä". Leenalla on vuoden kauneimman kirjan kannen kisa. Minä valitsin numero kuuden, mutta useampikin miellytti.

Maailmasta löytyy paljon kauneutta. Meidän kisut ovat paitsi kauniita myös veikeitä, ihania, fiksuja, vallattomia persoonallisuuksia. Ne ovat loputtoman uteliaita. Kylpyammeessa kylpijä saa heti seurakseen tarkkailijoita, eikä vesi tunnu kisuja pelottavan. Tassut ovat jo useasti kastuneet, mutta kisut eivät taida oppia uimaan, vaikka "kissaa" ja "koiraa" me ihmiset joskus uimmekin.

Kaunista syyspäivää itse kullekin säästä riippumatta.

rumaa ruokaa

Voiko olla rumempaa ruokaa kuin hernerokka? En ole koskaan ollut hernekeiton ystävä. Ehkä koulun pakollisia torstaipäivän soppia tuli syötyä hieman liian usein. Kesällä muksut söivät mummolassa papan keittämää hernekeittoa. Se oli heidän mielestään todella herkullista ja koko syksyn olen kuunnellut ylistyslaulua. Siis ei muuta kuin toimeen. Keitin nyt elämäni ensimmäistä kertaa hernerokkaa. Se perusohjehan löytää onneksi joka kodin peruskeittokirjasta. Minun on myönnettävä, että keitto maistui tosi hyvältä. Vanha koirakin oppii siis uusia temppuja ja tapoja. Seuraavan kerran keitän kolmikertaisen annoksen, jotta kätevänä emäntänä voin pakastaa osan .

syyslomalla

Olemme syyslomalla, mutta pysyttelemme kotosalla kahdesta syystä, joiden nimet ovat Tikru ja Luna. Unissa voi toki aina...


nukkua tässä sängyssä, josta on upeat näkymät


hikoilla toisella mantereella


kurkistaa intialaiseen puutarhaan


ja ratsastaa norsulla






tanssia kuin jääkarhu vedessä

Olimme retkellä Hannoverin eläintarhassa. Retkenarvoinen paikka!

Eteenpäin

Valokuvatorstain teemana on tällä viikolla eteenpäin. Mitä se eteenpäin oikein tarkoittaa? Linnun näkökulma on ehkä hieman eri kuin meidän ihmisten.

yläilmoissa olkapäällä

Ihmiset puunlatvassa (edellinen blogaus) ja kissat olkapäillä.

Tikru ja Luna ovat kotiutuneet meille hyvin. Mies väitti viikonloppuna, etteivät kissamme juurikaan maukuile. Minä olen hieman eri mieltä. Olen useampanakin aamuyönä herännyt kissojen maukuiluun. Kun perhe on kaksikielinen, tulee kissoistakin tietysti kaksikieliä (tai kolme, kun miukuilukin otetaan huomioon:) Ilman tarkempaan suunnitelmaa pyysin lapsia puhumaan kissoille suomea ja yllätyin positiivisesti. Muksut puhuvat kisuille suomea ja samalla he puhuvat muissakin tilanteissa enemmän suomea. Aikaisemminhan he lähes säännöllisesti vastasivat arjessa minun suomenkieliseen puheeseen saksaksi.

puiden latvassa

Kävimme taas viikonloppuna Eder-järvellä. Tosin emme kävelleet järven rannalla, vaan yläilmoissa, puunlatvassa. Puulatvuspolku (Baumkronepfad) oli rakennettu kauniille paikalle järven rantaa. Kärsin toisinaan korkeanpaikan kammosta, mutta kumma kyllä puunlatvassa minua ei pelottanut ollenkaan.

Hieman erikoinen sisäänkäynti.



Tämä haukka (Rotmilan) ei säikkynyt ihmisiä.


Eder-järvi on kapea ja mutkainen patojärvi, joka on paikallisten ja turistien rakastama virkistysalue. Esikoinen opetteli siellä luokkaretkellään purjehtimista. Ehkä tuulet ovat Pohjanmerellä hieman eri luokkaa, mutta muksuilla oli hauskaa. Esikoisen opettaja onnistui kaatamaan yhden purjehdusveneen ja samalla hän pudotti kännyn järveen. Onneksi haaverissa ei käynyt pahemmin. Nyt nuoremman tyttären luokka suunnittelee ensi keväälle luokkaretkeä Eder-järvelle.

.

kissallisen elämää

Nämä misut Luna ja Tikru (ei liene vaikea arvata, mikä nimi ja kissa kuuluvat yhteen) sekoittavat meidän perheen päät... ja letit.