lumisohjoa, perunataidetta ja lääkekasoja

Muu perhe lähti hiihtämään. Olen monoton, kun tytär lainasi minun monoja. Hänen omansa ovat jo käyneet pieneksi. Minä jäin siis kotosalle perunan keittoon. Kappas mitä taas löytyi - perunataidetta. Tällä kertaa sydämellistä!



Kotikatu kapenee. Ajoväylä kyllä aurataan auki, mutta lumi siirretään vain jalkakäytävälle ja tien reuniin. Kaksikaistainen tiemme on nyt muuttunut yksikais-taiseksi ja parkkipaikat on paksun sohjon peitossa. Naapurikunta, joka on aika mäkistä maastoltaan, ilmoitti taannoin, että tiesuolaa riittää kahden päivän tarpeeseen ja siksi vain erityisen vaikeat paikat suolataan. Aika avutonta valmistautumista talveen. Ei kai se suola edes niin kauhean kallista voi olla. Osa paikallisista tutuista on ihmetellyt näitä säästötoimia, kun tämä talvi ei kuiten-kaan ole ollut näillä seuduilla mitenkään poikkeuksellinen.


Sunnuntaipäivähän ihan on sopiva vanhojen lääkkeiden poislajitteluun. Meille olikin kertynyt niitä taas iso liuta. Saksassa lääkepakettiin ei apteekissa laiteta yksilöintiä, kenen potilaan lääkkeistä on kyse tai millaisen annos-tuksen lääkäri on määrännyt. Suomen käytäntöön tottuneelle täkäläinen tapa tuntuu aika ihmeelliseltä, varsinkin kun itsellä on mielikuva Saksasta hyvin säännösteltynä, varman päälle ottavana yhteiskuntana. Voihan sitä sitten kotona kirjoitella lääkepakettiin, kenen ja millä annostuksella, jos muistaa oikein.

vasen- vai oikeakätinen

Meillä kotona jatkuu "vanhempien oppikoulu". Tänään opin, että oravat voivat olla vasen- tai oikeakätisiä, vai pitäisikö sanoa -tassuisia. Ne voivat elää jopa 12-vuotiaaksi, tosin luonnossa ne usein kuolevat huomatta-vasti nuorempina. Poikasille yksinhuoltaja oravaäiti rakentaa lämpimän pesän mm. sammaleesta, sulista ja ruohosta. Vanhempia kiinnostava tieto on lienee se, että Hotelli Mama loppuu oravien kohdalla jo nelikuukautisina.

Kuten arvata saattoi, tytär tekee kouluun esitelmää ja julistetta aiheesta orava. Asumme ihan Habischwald-metsän vieressä, mutta täällä on aika vähän oravia. Oiskohan oravakadolla jotain tekemistä pesukarhujen laajan levinneisyyden kanssa.

Sammaleisesta pesästä tulee mieleen Aleksis Kiven Oravan laulu: "Makeasti oravainen makaa sammal-huoneessansa: Sinnepä ei Hallin hammas eikä metsä-miehen ansa ehtineet milloinkaan..." Youtubesta löytyi ihan mukava esitys, oravan laulu, jota tosin äänityksen taso ja kapakan räkättirastaat hieman häiritsevät.

syömäkelvotonta

Lapsiperheissä taitavat keitot olla usein muksujen mielestä sitä yäk-ruokaa. Minusta tuo muksujen innolla syömä, naapurin joulukarkiksi antama kumikakku on ihan syömäkelvotonta.

Eilen aloitimme soppakilpailun, jossa muksut antavat pisteitä syömilleen keitoille (minun markkinointikikka). Ekana oli tarjolla kasvisnakkikeitto, joka sai ihan kohtuulliset 7- (pisteet 1-10). Idean kisaan sain telkkarin yhdestä ohjelmasta, jossa kisan voitti tomaattikeitto. Voittajakeittoa ei meillä tulla syömään, koska pääkokki, siis minä, en siitä pidä... ellei sitten jollakin olisi ihan uudenlaista reseptiä tarjolla. Vai pitäisikö minunkin laajentaa makumaailmaani, kuten itse oletan lapsiltani...

Kumma kyllä, saksalaiset juovat perinteisesti lentokoneessa tomaattimehua, myös he, jotka eivät siitä maan kamaralla välitä. Onkohan se ihan yleinen tapa maailmalla?


Keiton kanssa meillä oli perinteinen kouluruokaklassikko: porkkanalantturaaste mandariinipalojen kera. Ihmettelin hieman kaupassa, kun luomulanttu oli tuntuvasti kalliimpaa kuin luomupaprika. Lantulla on Saksassa pula- ja sota-ajanruokana aika huono maine, ehkä sitä kysyntää on sitten vähempi. Olen periaatteessa tykästynyt ostamaan ruoka-aineet sesongin mukaan. Nythän se tarkoittaisi ostoslistalle porkkanaa, lanttua, purjoa, punajuurta jne. mutta käytännössä tulee lipsuttua useinkin. Tänään ostin niitä edullisia paprikoita ja hyvältä ne maistuivatkin.

palmikkohuivi

Joululomalla en oikeastaan neulonut ollenkaan. Päättelin tänään jo ennen joulua neulomastani huivista roikkuvat langan pätkät. Lanka Noron Kureyon Sock Yarn ja ohje täältä.

talvella

Lumisena talvena tarttee ehdottomasti...


...potkurin. Lapsena laskimme mäkisiä teitä (kyllä sellaisia Oulustakin löytyy) potkurijunalla eli kaikki talon kakrut potkureineen perätysten. Hauskaa oli. Väsyneelle lumilinnan rakentajalle potkuri on lepotuoli.


Paukkupakkasilla lumilinnan voi kaivaa lumikasaan. Kukkulan kuningasta ei näin matalalla kummulla viitittu leikkiä.


"Vapaa kuin taivaan lintu, sinä intät, pullasorsa", runoilee Tabermann.
Pakkasella saa/voi/täytyy hyvällä omalla tunnolla ruokkia pikkulintuja. Ne eivät siitä muutu pullasorsiksi.

Aurinko on talvella "auringontervehdys"-kumarrukset ansainnut, vaikka Oulun korkeudella se jaksaa puolelta päivin juuri ja juuri nousta puiden takaa.


Onneksi näitä lähiluistinkenttiä vielä löytyy. Olisi älytöntä ajella autolla isommille kentille.

kotona

Kotimatka venähti 19 tuntia pidemmäksi kuin oli suunniteltu, mutta vihdoinkin olemme kotona. Berliinin lentokone lähti Helsingistä useamman tunnin myöhässä ja me myöhästyimme viimeisestä Kasselin junasta (vaikka junatkin olivat tietenkin myöhässä, mutta eivät tarpeeksi...) Onneksi löytyi kohtuuhintainen hotelli Berliinin keskustasta.

Lumen ja sohjon peittelemä Berliini oli kaunis. Kävin siellä viimeksi yli kymmenen vuotta sitten ja nyt tekee mieli vierailla siellä ihan "suunnitellusti", ehkä kesällä lämpimämpien kelien aikaan. Viime vierailulla koko kaupungin keskusta oli vain isoa rakennustyömaata, tai osittain vain pohjattoman tuntuista monttua.

Pohjois-Saksa on nyt varsinaisen lumimyrskyn kourissa. Juna- ja autoliikenne pahasti jumissa. Onneksi meidän Kasselin juna tuli vain 40 minuuttia myöhässä.

Nämä kuvat eivät ole Siperiasta tai Suomesta, vaan junamatkalta Berliinistä Kasseliin.

kohti kotia

Vietämme viimeistä iltaa lomamatkalla Oulussa. Lunta ja pakkasta on riittänyt ja hauskaa on ollut, mutta aikansa kutakin. Ensi maanantaina alkaa taas meidän perheen arki Kasselissa. Lähdemme tänä iltana yöjunalla Helsinkiin, sieltä lentokoneella Berliiniin ja loppupätkä junalla Kasseliin. Vanhemmiten (tai perheellisenä?) tämä reissaus ei enää aina niin mukavaa ole, mutta elleivät paukkupakkaset (täällä on ollut yli 30 astetta pakkasta) tai lumipyryt aiheuta isompia myöhästelyjä, on syytä olla tyytyväinen.