keskiviikko 24. helmikuuta 2010

puro pulisee


Kevät tuli,
lumi suli,
puro sanoi:
"puli, puli".

Eilen pulikoitiin Druselpurossa. Purossa oli mukavasti vettä, kun lumet sulaavat kovaa vauhtia. Vain yhden jalat kastuivat ja siihenkin oli syynä reikä kumppareissa. Nämä nykyajan halpakumpparit... Esikoisella oli jalassa kunnon kengät, minulta perityt, yli kaksikymmentä vuotta vanhat Nokian mustat kumpparit.

Näitä kuvia katsellessa voisi luulla, että olemme luontoretkestä kaukana kaupungista, mutta tarkkaavainen huomaa yhdessä kuvassa ratikan. Olemme ihan kotikulmilla, lähipurolla. Druselpuro on kai kasselilainen vaihtoehto Laanaojalle (Oulun keskustan läpi virtaava pikkupuro).



valokuvatorstai rykelmä

Tähän aikaan vuodesta vaihtelua tuo rykelmä etelän lämpöä, energiaa ja värejä.

sohvan uudet vaatteet

Lopultakin Bemziltä tilaamamme, sohvan uusi päällinen tuli ja vaikka valintaa tehtiin kotona koko perheen voimin kangaspaloja tuijotellen, lopputulos yllätti. Varma valinta olisi ollut tuttu sininen, mutta halusimme hieman piristystä meidän vaaleansiniseen-lilaan sisustukseen. Nyt totutellaan tuohon aika räväkkään, fuksinväriseen sohvanpäälliseen. Olohuoneeseen täytyy kai hankkia sohvan väriin sopivia väriläiskiä. Ehkä ensiavuksi ostan kukkasia. Tässä kuvat ennen ja jälkeen.


maanantai 22. helmikuuta 2010

Käsky


Elokuvien ja kirjojen käännöksille keksitään mitä merkillisimpiä nimiä. Kävin eilen katsomassa eloku-van "Tears of April". Suomalaiset tuntevat elokuvan ja kirjankin nimellä "käsky". Tuon Leena Landerin saksankielisen käännöksen nimi on taas "Die Unbeug-same" (taipumaton, vastahakoinen, itsepintainen). Odotin jo ennakkoon, että vuoden 1918 tapahtumia käsittelevä elokuva on vaikea ja koskettava, mutta silti elokuva yllätti. Sen katsottua tekee mieli lukea kirja.

perjantai 19. helmikuuta 2010

Ulkosuomalaisen lappapuuro


Vispipuuro, lappapuuro, vatkattu puolukkapuuro... Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Minun teki taas vaihteeksi mieli lappapuuroa. Saksassa kaipaan happaman ruisleivän lisäksi useasti marjoja: kunnon mustikoita, makeita mansikoita ja puolukoita. En ole tähän päivään mennessä löytänyt kaupasta pakastettuja puolukoita, mutta teenkin sitten puuron sokeroiduista purkkipuolukoista. Niitä löytyy Saksassa kaupoista Lidlistä Edekaan (ja myös tietysti Ikeasta), koska monet syövät niitä mielellään riistaruokien kanssa. Lappapuuro kuuluu mielestäni niihin ruokiin, jotka maistuvat parhaimmilta itsetehtynä. Jo Suomessa asuessani tein lappapuuron mielummin itse kuin ostin valmiin, vaaleanpunaisen puuro, joka ei maistunut lainkaan puolukalle. Samaan sarjaan lappapuuron kanssa kuuluvat mielestäni maksa- ja makaronilaatikko sekä herne- ja lihakeitto. Maksalaatikkoa en tosin ole koskaan itse tehnyt, vaan herkuttelen äidin hoivissa käydessäni.

Ulkosuomalaisen lappapuuroversio:
purkki sokeroituja puolukoita (n. 400g.)
1 litra vettä
0,5 dl sokeria (maun mukaan, tämän minun version on sellainen lasten jälkiruoka makeudeltaan)
mannaryynejä pakkauksen ohjeen mukaan.
Esim. minun käyttämiäni spelttimannaryynejä menee noin 200 g. tai reilu 2 desiä. Olen tehnyt lappapuuron myös vauvoille tarkoitetuilla ryyneillä ja siitä tuli tosi pehmeän makuista.

Laita kattilaan vesi, sokeri ja puolukat. Kiehauta ja lisää mannaryyni. Sekoita ja keitä mannaryyniem ohjeen mukainen aika. Vatkaa puuro kylmäksi. Minä teen sen aina kylmässä vesihauteessa pesualtaassa. En tiedä, onko kylmä vesihaude tärkeä, mutta jostakin olen sellaisen tavan oppinut.

keskiviikko 17. helmikuuta 2010

laskiaisrieha


Me vietimme laskiaista muksujen kanssa pulkkamäessä, omalla pihalla ja Bergpark-puistossa. Tosin laskiaispullat syötiin jo viime viikolla, kun katsoin aluksi ajankohdan viikkoa liian aikaiseksi, mutta voihan noin hauskaa riehaa juhlia pitempäänkin. Lunta riittää, tosin tänään on alkanut sataa vettä eli sehän tietää lumelle menoa. Eilen aamulla oli vielä 14 astetta pakkasta.




Bergparkissa oli iltapäivällä vain vähän lapsia pulkkamäessä, vaikka sää oli ihan mukavan leuto.


Valokuvatorstai

Tänä talvena me täällä Kasselissakin olemme saaneet nauttia lumesta ja kunnon talvesta, vaikka suurin osa saksalaisista taitaa olla jo aikaa sitten perin kyllästynyt talven iloihin.

Kuvassa valon ja varjon, lumen ja oksien leikkiä.