keskiviikko 28. lokakuuta 2009

ensimmäisiä naarmuja odotellessa

Elämäni on joskus kuin Olli Oravalla talvella ruokakätköjä etsiessä... Ostin pari vuotta sitten, uuden isomman ruokapöydän ostoa fiksusti ennakoiden, pitkän palan kaunista pöytäliinakangasta. Nyt olen jo pari päivää kaivellut kaappeja ja muita kätköjä kellaria myöten, mutta kangaspalasta ei ole löytynyt. Sen sijaan olen löytänyt yhtä sun toista muuta tarpeellista.

Vielä 24 tuntia sitten en tiennyt neulovani esikoiselle punaista slipoveria, mutta kaapin kätköistä löytyi anopilta vuosia sitten saatua pörrölankaa, joka alunperin on miehen tädin virheostos.


Olemme etsineet isompaa ruokapöytää olohuoneeseen jo pitkään. Ihan kauniita on löytynyt useampikin, mutta hintaluokka on ollut hieman väärä. Minä, joka en todellakaan pidä mustista tai muista tummista huonekaluista, olen nyt "onnellinen" tummanruskean Ikea-pöydän omistaja. Tosin keittiön ruokapöytäkin on musta, mutta se onkin alunperin miehen opiskeluaikojen kirjoituspöytä (taas ikeaa: musta pöytälevy & mustat "irtojalat"). Kun meidän huonekaluja katselee, voi todeta, että kotimme on muutenkin varsinainen kierrätyskeskus.

- vanha ruokapöytä: anopin 1960-luvun ostos

- tuolit: osa minun opiskeluaikojen ostoksia, osa vuokranantajalta lainattuja ja anopin antamia

- nojatuolit: yksi alunperin 1950-luvulta, minun ostos pelastusarmeijan kirpparilta 1980-luvulla ja kaksi systerin kanssa yhdessä huutokaupasta ostamia

- puinen, käytettynä ostettu kirjahylly on minun ekalla opintolainalla maksettu

- tietokonepöytä: käytettynä ostettu 1920-luvun kirjoituspöytä, joka kaipaisi (on jo viimeiset 25 vuotta kaivannut) korjausta. Suunnitelmissani on tehdä sen pintaa mosaiikkikuvio - aikataulu joskus 2010...


Vanhimmat huonekaluni ovat jo monessa muutossa mukana olleita, Suomea ympäriinsä kiertäneitä ja lopulta laivalla Itämeren yli Saksaan saapuneita. Voin antaa vihjeen aikuisikää lähestyvien lasten vanhemmille. Älkää ostako peräkärryä tai pakettiautoa! Siitä saattaa seurata epävirallista muuttopalvelutoimintaa, kuten eräs Oulussa asusteleva, minun kanssa saman sukunimen omaava eläkeläispariskunta voi todeta.


Nyt uusi ruokapöytä seisoo olohuoneessa paikallaan ja odottelee ekoja naarmuja. Kuvassa uuden pöydän "oikea oppista" käyttöä eli läksyjen tekoa. Meidän muksut ovat huonekalujen suhteen "suuriruokaisia". He ovat toki ihan normaaleja mukuloita, toisinaan totean heidän olevan jopa suhteellisen rauhallisia ja helppohoitoisia. Mutta heidän rikkomiensa huonekalujen lista on komea: yksi kerrossänky (täystuho), monta (en todellakaan ole pysynyt mukana laskuissa, mutta ehkä noin 10) tuolia ja kauniisti koristeltu (saha? viila? leipäveitsi?) puinen pöytä. Puusepän koulutuksen omaava voisi todeta, että huonekalut eivät enää ole laadultaan sitä mitä ennen...

Huonekalutuhoista viisastuneena ostin Ikeasta pari viikkoa sitten kaksi tuolia, joita on meillä koekäytetty. Ehkä ne ovat tarpeeksi kestäviä meidän pesueelle. Eli tarkoitus on hakea vielä jokunen tuoli ja ruuvailla niitä pari iltaa kokoon.

Tekemälleni mosaiikkialustalle ostin lämpökynttilöitä varten viisi lasia. Hieman valoa syysiltoihin... uuden ruokapöydän ääressä.

1 kommentti:

  1. Voi miten söpö kaveri tuossa pöydän ääressä keskittyneenä.

    VastaaPoista