lauantai 6. helmikuuta 2010

tukiopetusbisnes

Olen sanomalehtiriippuvainen, joten heti saksan kielen alkeet opittuani (Saksan kielen opin vasta aikuisella iällä miehen vuoksi) aloin ahkeraan tavaamaan saksankielisiä sanomalehtiä. Silloin parikymmentä vuotta sitten minulle olivat iso ihmetyksen aihe eri tukiopetusinstituutioden ilmoitukset. "Mihin noita tarvitaan?", kyselin mieheltä, silloiselta poikakaverilta. Nyt olen omien koululaisten vuoksi ihan kantapään kautta oppinut, että kyllä niille on kysyntää ja tarvetta.

Saksassa yksityinen tukiopetusbisness on big business, yhteensä 1,5 miljardia vuodessa. Koulut eivät anna tukiopetusta, joten vanhemmat joko opettavat kotona itse tai maksavat ulkopuoliselle tukiopetuksesta. Tilastojen mukaan 19 prosenttia 15 vuotiaista on saanut matematiikassa maksullista tukiopetusta. Vielä ihmeellisemmältä kuulostaa, että 15 prosentti neljäs-luokkalaista on ollut äidinkielessä maksullisessa tukiopetuksessa. Vain 12 prosenttilla tukiopetukseen osallistuneista koululaisista on todistuksessa aineesta 5 tai 6 (siis vaarana jäädä luokalle). Kun siis suurin osa heistä on keskivertotapauksia, voi vain ihmetellä, miksi he eivät koe saavansa kunnon opetusta koulussa.

Koululaitos kuuluu Saksan liittotasavallassa osavaltioden toimivaltaan, joten erot koulu-oloissa eri osavaltioden välillä voivat olla huomattavat. Vanhempien keskimäärin tukiopetukseen vuosittain käyttämä summa vaihtelee eri osavaltioissa 131 eurosta 74 euroon. Meidän perhekin on päätynyt maksamaan tukiopetuksesta, koska en halua ja/tai voi olla opettajan sijainen kotona. Juuri murrosikäi-sille, omaa itsenäisyyttä kaipaaville koululaisille ei välttämättä ole paras mahdollinen vaihtoehto äidin tai isän järjestämä iltakoulu.

Syitä maksullisen tukiopetuksen suosioon on varmaan useita. Alakoululaisilla tärkein syy lienee neljännellä tapahtuva koulumuodon valinta. Arvosanojen on oltava tarpeeksi hyvät, jotta voi mennä lukioon. Toisaalta opettajien ja koulun asenteissa on mielestäni parannat-tevaa. Nykyisin osa opettajista, siis ei tietenkään kaikki, tuntuvat ajattelevan, että jos koulu ei suju, syy on aina oppilaassa, joka voidaan siirtää toiseen, siis käytännössa tiputtaa "alempaan" koulumuotoon, (Saksassahan on 3 rinnakkaista muotoa). Opettajat eivät mielestäni ota vastuuta koululaisten opettamisesta, vaikka he täällä Saksassa ovat todella hyväpalkkaisia.

Omasta kouluajasta on jo jokunen vuosi kulunut, mutta minulla on mielikuva, että peruskoulun aika ei ollut erityisen stressaavaa, vaikka minulla oli ihan hyvä todistus. Täällä jo viidenneltä luokalta (vastaa Suomen neljättä luokkaa, koska lapset menevät kouluun kuusi-vuotiaina) koululaisilta odotetaan hyvin pitkäjänteistä, omaehtoista opiskelua. Lapset kuitenkin ovat niin erilaisia ja kypsyvät eri tahtiin. Saksalaisen lapsen olisi aikanaan ylioppilastodistuksen saadakseen oltava jo kymmenvuo-tiaana kypsä aikuismaiseen työskentelyyn.

4 kommenttia:

  1. Joissain tapauksissa oppilaat saattavat arvostaa saamaansa tukiopetusta enemmän, jos se on maksullista ja koulun ulkopuolella. Olen seuraillut vähän sivusilmällä, kuinka oppilaat eivät välttämättä edes saavu tarjottuun tukiopetukseen, vaikka tarvetta olisikin (en siis opeta saksalaisessa koulussa).
    Mutta ei tietenkään voi olla oikein, että tukiopetusta saavat vain ne, joilla on siihen varaa...

    VastaaPoista
  2. Ehkä vanhemmat pitävät tarkemmin huolta, että maksulliseen tukiopetukseen myös mennään. Minua ärsyttää eniten tässä Saksan systeemissä se, että ne jotka saavat palkkaa opetuksesta ja jotka parhaiten tuntevat opetusmateriaalin ja koululaiset, eivät ota vastuuta, vaan siirtävät sen vanhemmilla. Tietysti vanhemmat vastaavat ensi sijaisesti lastensa elämästä, mutta en todellakaan ole saanut opettajankoulutusta, saati tunne opetussuunnitelmia.

    Kotiopetusta vaikeuttaa myös kunnon koulukirjojen puute. Erilaisista epämääräisistä tehtävämonisteista ei välttämättä aina opetettava asia täysin selviä.
    Tämän huomaa sitten viimeistään kirjakaupassa, jotka ovat täynnä erilaisia lisämateriaaliksi tarkoitettuja oppikirjoja.

    Saksassa koulusysteemikeskustelua käydään ahkeraan ja lähes kaikki ovat yksimielisä puutteista, mutta käytännön teot puuttuvat. Tietenkin täällä asuessa on tultava tässä systeemissä toimeen. Ei se muukaan auta. Positiivisesti ajattelevana ihmisenä yritän aina löytää asioista myös positiivia puolia, mutta tällä kohdalla en vielä ole löytänyt. Ehkä joku toinen löysi?

    VastaaPoista
  3. Minun vanhempani eivät koskaan kontrolloineet läksyjäni eivätkä muutenkaan juuri puuttuneet koulunkäyntiini, mutta olen todennut, että Saksassa jopa ihan alaluokilla olevien lasten vanhemmat tarkistaa koulutehtävät.

    VastaaPoista
  4. Minäkin olen ollut ihan äimistynyt, miten "akateemista" ja rankkaa koulunkäynti Saksassa on, jos lasta mielitään lukioon. Ei Suomessa tunnu olevan tällaisia paineita, ja silti saadaan hyviä oppimistuloksia. Minulla on usein mielessä, että pitäisi ehkä hankkiutua Suomeen, ennen kuin poika menee kouluun, tai ainakin jo alaluokilla.

    VastaaPoista