tiistai 1. joulukuuta 2009

kaksoselämää

Olemme 9 vuotta 6 kuukautta ja 2 päivää viettäneet kaksoselämää. Tai oikeastaan jo aiemmin, ison mahan kanssa ei arki aina sujunut helposti. Välillä tunsin olevani maalle ajautunut valas. Tuiki vieraat totesivat mahaa aikansa tuijoteltuaan kadulla: "kaksoset tulossa,vai?"

Meidän kaksoset ovat myös horoskoopiltaan kaksoset. Joskus tuntuu, ettei heillä yhteisen syntymäpäivän lisäksi ole kovin paljon yhteläisyyttä, siis oikeastaan on helpompi luetella eroavaisuuksia kuin yhteläisyyksiä.

Selkein ero on sukupuoli, silti olen useampaankin kertaan saanut vastata kysymykseen, ovat he identtiset kaksoset (siis saksaksi eineiige Zwillinge). Mitä siellä biologian oppitunnilla oikein opetetaan...

Raskausoppaista voi lukea, kuinka voimakkaasti äidin raskauden aikainen ruokavalio muokkaa syntyvän lapsen makutottumuksia. Ilmeisesti jollakin muullakin, kuten geeneillä, on vaikutusta. Meidän poika tykkää mausteisesta ruuasta ja syö mielellään esimerkiksi hapankaalia, sipulia ja graavilohta. Tytön masu meni pienenä jo mansikoista sekaisin eikä hän pidä voimak-kaista mausteista tai paprikasta. Hänen saapuessaan koulusta jo ovelta kuuluu usein huuto:"Sinä olet taas laittanut sipulia ruokaan". "Valkosipuligeeni" on ilmeisesti periytynyt minulta, kun kaikki kolme muksua syövät valkosipuliruokia mielellään, kun taas mies irvistää jo pienestä määrästä. Makean syönnin suhteen tyttö on minun kanssani varsinainen pika-ahmatti ja pojalla taas säilyvät makeiset viikko tolkulla kaapissa.

Jo syntymästä kaksoset ovat olleet vuorikausirytmiltään ihan erilaiset. Tyttö on iltavirkku ja aamuntorkku, poika tietysti juuri päinvastoin. Tästä on ollut omat ongel-mansa, kuten arvata saattaa. Mutta joka asiassa on omat hyvät puolensa, varsinkin kun vauvavaiheesta on päästy. Minusta aamuvirkkuna on mukava puuhastella pojan kanssa kaksistaan aamulla ja iltaisin jää tunnin verran aikaa jutella rauhassa tytön kanssa, kun poika jo nukkuu.


Kuten kuvasta voi aavistaa, meidän kaksoset ovat ulkonäöltään ihan eri näköisiä, silmän väristä tukan väriin. Onneksi kumpikaan ei ole perinyt minun ohutta hiuslaatua. Muutenkin minusta on ihan mukava sattuma, etteivät lapset ole yksi yhteen vanhempiensa kanssa. Ulkonäön eroavuuden lisäksi he ovat niin eri kokoiset, että monesti heidän luullaan olevan isosisko ja sen veli. Kummallakin on luonteen lujuutta (siis jonkin sortin tervettä jääräpäisyyttä), mutta ehkä toisella on enemmän minun hökeltäjägeenejä ja toinen on isänsä tapaan rauhallisempi.

Listaa voisi jatkaa vielä pitkästi... Jos nyt joku kaksosia odotteleva sattuu tämän lukemaan, niin pelko pois. On todella hauska seurata kaksosten kehitystä. Lasten kanssa kannattaa muutenkin etsiä se oma tie jonkin sortin tasapainoon. Monipuolinen informaatio ja kokemusten vaihto muiden vanhempien kanssa on tärkeää, mutta jokaisen kannattaa etsiä ja kokeilla sitten ne itselle parhaiten sopivat arjen käytännöt. Meillä esimerkiksi kaksoset nukkuivat (monen suosituksen vastaisesti) isossa vanhempien sängyssä, koska se oli minulle paras keino saada itsekin nukuttua. Isoin apu kaksoselämää sopeutumisessa oli esikoinen. Hän oli jo sopivasti muokannut meitä vanhempia.

3 kommenttia:

  1. Kaksi lasta yhdellä kerralla on onni ja myös paljon työtä. =)


    Itse olen ollut kaksonen, mutta toinen meistä oli jotenkin kuihtunut jo odotusvaiheessa. =/ Olen kai aina jotenkin jäänyt kaipaamaan sitä kaksoissisarustani... Jäänyt puolinaiseksi.

    Oma tyttäreni haaveilee kaksosista. =)

    VastaaPoista
  2. Minä olen usein miettinyt, mitä kaksoset, tai siis lapset yleensä, muistavat masuajoista. Uudemman tutkimuken mukaan yllättävän paljon. Ymmärrän hyvin sinun kaipauksen...

    VastaaPoista
  3. Jännä, miten samojen vanhempien lapset voi olla niin erilaisia ja teillä vielä kaksoset.

    VastaaPoista