lunta tulvillaan...

Muksut saivat tänään "joulutodistukset" eli "syyslukukausi" päättyi. Onneksi heillä oli lyhyt koulupäivä, että saatoimme nauttia lumesta, jota satoi koko päivän lisää. Pulkat kainaloon ja vauhdilla Bergpark-puistoon! Meidän muksut ihmettelivät, miksi laskin vain muutaman kerran aika hurjaa mäkeä alas. Vähän myöhemmin joku isompi poika pyysi Veran kelkkaa lainaan, kun oli huomannut meidän peruspulkkien luistavan paremmin kuin saksalaisten suosiman puisen kelkan. Poika laski kerran ja totesi: "Geil!" (ehkä suomeksi hyvä, hurja, siisti). Tarjosimme hänelle mahdollisuutta laskea vielä toisenkin kerran, mutta hän ei halunnut, koska vauhti taisi olla hieman liian geil.

Hauskaa viikonloppua!!

ABC

Soppakisa, joka toisinaan tuntuu soppasodalta, minä vastaan muksut, jatkuu.
Tilanne tähän mennessä:
nakkikasvikeitto 7-
kasvisnuudelikeitto 3- (hups! missä vika?)
porkkanainen aakkoskeitto 8-


Loppupäätelmä: harhautuksen tärkeys (kuten nakit tai aakkospastat keitossa).
Suunnitelmissa: riskinotto (borssikeitto, joka on yksi lempikeitoistani)

En tiedä, saako Suomessa kaupasta noita aakkospastoja. Meillä muksut ovat päiväkoti-ikäisestä syöneet niitä mielellään. Niissä yhdistyy mukavasti kai leikki ja ruoka. Lasten lukemaan oppimisen seuraaminen oli hauskaa. Kirjaimet kiehtoivat jo aika pieninä muksuja. Kirjaimen muotoja löytyi kaikkialta: kepeistä, puista, pilvistä. Tai muksut muotoilivat niitä itse. Perunamuusi tai kaura-puuro olivat hyviä kirjainten kirjoitusalustoja. Vaikka kannatan periaatetta "ruualla ei leikitä", tässä annoin periksi, koska se ruoka kuitenkin lopulta päätyi masuun. Ruokailun jälkeisen pitemmän vessaistunnon jälkeen poika kerran huusi minua luokseen ja riemuissaan osoitti ihan O-kirjaimen muotoista tuotosta. Voi sitä lapsen riemun määrää! Oman nimen etukirjain vessanpytyssä.

käytännön matematiikkaa

Näistä neliöistä muodostuvista kappaleista pitäisi saada tehtyä kotitossut. Sitä käytännön matematiikkaa! Ilman valmiin tossun mallia ei olisi onnistunut. Terveiset Ouluun: monimutkaista, mutta onnistui lopulta.


Sain tossut hieman etuajassa valmiiksi, koska eilisen illan istuin potilasjärjestön (=Selbsthilfegruppe) kuukausittai-sessa tapaamisessa. Ja eka kertaa otin neuleen mukaan. Nuo tapaamiset tahtovat venyä, koska ideana on jalos-ti "kaikki huolet ja murheet puhutaan perusteellisesti". Mutta ehkä keskustelua pitäisi hieman ohjailla ja tavoitteena olla maksimissaan kahden tunnin tapaamiset. Joudun jo työn vuoksi olemaan säännöllisesti iltoja kotoa pois, joten ylipitkäksi venähtävät kokoukset ovat minusta rasittavia. Olen jo useaan miettinyt toiminnasta pois jättäytymistä, mutta kas kummaa, taas eilen tuli tärkeää, uutta informaatiota. Reiluuden vuoksi on mainittava, että potilasjärjestön jäsenet ovat asiaansa tosi hyvin perehty-neitä. Niinhän se usein on, että vuosia sairastanut on taudistansa paremmin perillä kuin keskiverto yleislää-käri. No, tulevaisuudessa otan aina neuleen mukaan, niin kokouksessakin on hauskempaa.

Koulussa useampikin oppilas, minä siinä ohessa, neuloi tunneilla. Opettajat eivät sitä kumma kyllä kieltäneet, ei kai sitten häirinnyt. Vihreä puolue on täällä Saksassa vastikään juhlinut 30-vuotista toimintaansa. Telkkarissa näkemissäni (siis kun se telkkari vielä toimi) dokument-tipätkissä näkyy vihreiden kokouksissa usein ahkeria neulovia osaanottavia. Lieneekö vielä niin?


Ulkona on aivan mahtava talvikeli: uutta puhdasta lunta ja auringon paistetta! Tänään minulla oli tarkoitus mennä tutustumaan yhteen joogaryhmään, josko taas aloittaisin joogaamisen. Mutta näillä keleillä ulkoilu voittaa sisälajit. Joogaillaan sitten, kun lumet ovat sulaneet.

värikkäitä kankaita ja puhtaan valkoista lunta

En tunnustaudu Ikean vannoutuneeksi faniksi, mutta kummasti noita heidän tuotteitaan on meille ilmaantunut. Monen mokaostoksen lisäksi jokunen todella hyvä ostoskin on onneksi tullut tehtyä. Sohva on kestänyt jo seitsemän vuotta lapsiperheen rankkaa arkea, mutta päällinen näyttää jo aika kuluneelta. Onneksi uusia päällisiä voi ostaa netin kautta Bemziltä. Tänään sain viisi tilaamaani kangasnäytettä. Nyt pitäisi vain perheraadin päästä yksimielisyyteen, minkävärinen uusi sohvan päällinen on.



Iltapäivän valossa värit eivät tässä kuvassa ole ihan parhaimmillaan, mutta kumpikin sinisen sävy ja tuo fuksinlila olisivat minusta ihan hyviä.

Joulusta on jo ikuisuus. Vaikka minulla on tietääkseni ihan hyvät välit joulupukkiin, saan joka joulu aika pienen kasan joululahjoja. Ja suuremman osan osaan jo etukä-teen arvata, kuten turkoosin huivin, joka sattumalta sopii täsmälleen turkoosiin villatakkiini. Tänä vuonna oli onneksi kuitenkin pari yllätyslahjaakin. Mies on aika usein ulkomaan keikoilla ja tänä vuonna sain miehen ulkomailla asuvan työkaverin vaimolta joululahjan. En tietenkään ole kyseistä avioparia koskaan tavannut, mutta jostakin syystä he halusivat muistaa meidän perhettä, vaikka itse eivät joulua juhlikkaan. Sain kauniin tummanpunaisen pöytäliinan, jonkalaista en ehkä olisi itse ostanut, mutta joka minua kuitenkin miellyttää. Omalla tavallaan kaunis.


Lunta on tullut koko päivän. Ulkona on ihana talvikeli, uutta lunta ja pientä pakkasta. Minä olen neljän vuodenajan ihminen ja nautin tästä kelistä. Muksutkin innostuivat taas pulkkamäkeen ja lumisotaan. Poika rakenteli tällaisia torneja. "Mitä lie sitten esittävät", hän totesi. Niin, pitääkö kaikella aina olla nimi ja normitus? Eikö voi vain olla?

Sunnuntaina

Lunta ja kylmää riittää. Neuloin uudet lapaset, joista tuli vähän tylsät. Eilen koristelin jo vasemman käden lapasen, ehkä toiseen lapaseen tulee sama kuvio vähän eri värein, joka tapauksessa inspiksen mukaan.


Olen tänä talvena neulonut jo kolme kaulaliinaa. Ihan huvikseen, kun on tehnyt mieli neuloa jotakin helppoa ilman isompaa stressiä kavennuksista tai kuvioista. Tämän huivin lankan väri yllätti kotona. Kaupan valoissa väri näytti harmaalta, vaikka onkin rehellinen sinisen sävy. Ohje tuttu jo aiemmin neulomastani violetista huivista.


Ulkona on pari miinus astetta, mutta täällä tuo kylmä on aina yllättävän luihin ja ytimiin asti tuntuvaa. Tänään teimme vakiokiekan Bergpark-puistossa. Minulla oli samat talvivaatteet päällä kuin Oulussa 30 asteen pakkasilla eikä se ollut yhtään liian vähän. Muksut saivat kaakaota Lac-lammen rannalla talveksi laitetusta myyntikojusta.




Tänä sunnuntaina ei katsota telkkaria, koska se hajosi eilen. Ei mikään yllätys. Kyseessä oli miehen isoäidiltä saatu perintötelkkari. Minä jo vihjailin, jos emme hankkisi ollenkaan uutta telkkaria. Mutta unohdin sen tämän talven tärkeän tapahtuman. Yksi katse mieheen, joka kertoi talviolympialaisten alkavan kohta, ja tiesin, että kohta meillä on taas toimiva telkkari.

juokseva, painiva ja tanssiva karhu

Viime yönä juoksin karhua pakoon. Mitähän se uni minulle viestittää? Metsän eläimet ovat ollet meillä tyttären esitelmän vuoksi ajankohtaisia, mutta minun unen karhu ei nukkunut oravan tavoin sammaleisessa pesässään, vaan ajoi takaa minua, eläintarhan työnte-kijää. Uni ei kuitenkaan ollut painajaismainen, vaan ehkä enemmän urheiluhenkinen, maraton-juoksua ja (karhun)painia.

Yksi lempilauluistani on "tyttö ja tanssiva karhu". Sen kerran kuultuani en voinut sitä unohtaa. Onneksi löysin laulun Anneli Saariston esittämänä. Marja-Leena Mikko-lan sanat ovat koskettavat ja Anneli Saariston tulkinta upea. Olen kerran käyttänyt laulua suomenkielen ope-tuksessa, mutta oppilaat eivät laulusta kovin innostuneet. Ehkä se oli sittenkin vielä liian vaikea.

iki-vihreät ystävät

Olenko aivan liian aikaisessa, kun jo mielessäni kevät tekee tuloaan. Ikkunalaudallakin kukkivat jo ekat krookukset. Minulla ei ole vihreää peukaloa, joten meillä viihtyvät pitempään vain hieman vähemmän nirsot kasvit.


Onko tuttu kasvi? Meillä on kaksi banaanipuuta, mutta banaanit joudumme kuitenkin ostamaan kaupasta. Tämä oli miehen kanssa ensimmäinen yhteinen kasvihankinta, tosin saimme banaanipuun Hampurin Ikeasta ilmaiseksi kolmetoista vuotta sitten. En edes alkuun kovin pitänyt koko kasvista, mutta se on yksinkertaisesti kotiutunut meille. Siskon perheen mukana on banaanipuusta lähtenyt pistokas Müncheniin. Lieneeko vielä elossa?


Mikähän tämä Lanzenrosette on suomeksi? Meidän vanhin kasvi, jonka mies on ostanut joskus murros-ikäisenä itselleen. Nyt vanha daami ei ole parhaimmillaan. Kukkiessaan sillä on iso, kaunis vaaleanpunainen kukka.


Einblatt-kasvin sain eräältä tuttavalta pistokkaana vuosia sitten. Tuttavuus on sittemmin hieman väljehtynyt, mutta kasvi on levittäytynyt jo kolmeen kukkaruukkuun. Myönnän, se on hieman rupsahtaneen näköinen, kun joululomalla sitä ei kahteen viikkoon kasteltu. Minun lomien aikainen vakiokukkienkastelija on innokas, hieman liiankin innokas kastelemaan ja useampi meidän viher-kasvi on mädältynyt siinä menossa. Siksi lyhyempien lomien aikaan yritämme tulla ilman kastelua toimeen. Mutta loman aikaiset vakiokukkienkastelijat ovat kuitenkin kiitoksensa ansainneet! Toiset löhöilee lomalla, toiset joutuvat hoitamaan vieraita viherkasveja.


Rahapuu voi meillä hyvin. Tosin se on jo niin iso, että on vaikea löytää sille arvoistansa paikkaa. Rahapuun rehoi-tus ei kyllä meidän lompakossa näy, vaikka sanonnan mukaan niillä on jotain tekemistä keskenään.


Papallani oli olohuoneen nurkassa jätti-iso anopinkieli, joka oli minusta nuorena enemmänkin kauhistus kuin kaunistus. Mutta mieli muuttuu ja pari vuotta sitten ostin kaksi anopinkieltä. Eikö ole olemassa kaktus nimeltään anopinjakkara tai sinnepäin? Anoppiparat, aina heitä ollaan parjaamassa. Saksalaisen kanssa avioituvan on kuitenkin hyvä pitää mielessä, että täällä perhe on, ainakin minun kokemusten mukaan, huomattavasti kiinteämpi kokonaisuus ja anopilla on (ainakin omasta mielestään) aika paljon sanottavaa nuorenparin elämään.


Tämä syksyllä ostamani syklaami on kaikkien ennustus-ten vastaisesti vielä elossa. Kasvit osaavat olla anteeksiantavia, mutta nyt yritän muistaa hoitaa sitä paremmin.