torstai 28. tammikuuta 2010

ABC

Soppakisa, joka toisinaan tuntuu soppasodalta, minä vastaan muksut, jatkuu.
Tilanne tähän mennessä:
nakkikasvikeitto 7-
kasvisnuudelikeitto 3- (hups! missä vika?)
porkkanainen aakkoskeitto 8-


Loppupäätelmä: harhautuksen tärkeys (kuten nakit tai aakkospastat keitossa).
Suunnitelmissa: riskinotto (borssikeitto, joka on yksi lempikeitoistani)

En tiedä, saako Suomessa kaupasta noita aakkospastoja. Meillä muksut ovat päiväkoti-ikäisestä syöneet niitä mielellään. Niissä yhdistyy mukavasti kai leikki ja ruoka. Lasten lukemaan oppimisen seuraaminen oli hauskaa. Kirjaimet kiehtoivat jo aika pieninä muksuja. Kirjaimen muotoja löytyi kaikkialta: kepeistä, puista, pilvistä. Tai muksut muotoilivat niitä itse. Perunamuusi tai kaura-puuro olivat hyviä kirjainten kirjoitusalustoja. Vaikka kannatan periaatetta "ruualla ei leikitä", tässä annoin periksi, koska se ruoka kuitenkin lopulta päätyi masuun. Ruokailun jälkeisen pitemmän vessaistunnon jälkeen poika kerran huusi minua luokseen ja riemuissaan osoitti ihan O-kirjaimen muotoista tuotosta. Voi sitä lapsen riemun määrää! Oman nimen etukirjain vessanpytyssä.

4 kommenttia:

  1. Hih! Meidän lasten lempikeitto on porkkanasosekeitto, siitä tulee varmaan kymppi. Samoin kurpitsakeitosta. Mutta kaikki muut keitot... tykkäisin niin tehdä, kun ne ovat helppoja ja nopeita.

    VastaaPoista
  2. Meilla tykataan linssikeitosta, jauhelihakeitosta ja kalakeitosta:)

    VastaaPoista
  3. Kato nyt tätäkin: Harva lapsi taitaa kaikkia keittoja mielellään syödä. Jännä, kurpitsa- ja porkkanasosekeitto ovat meillä ehdottomasti yäk-keittoja, vaikka ne ovat maultaan niin samenttisia ja mietoja.
    Ebrufin: En ole kalakeittoa edes vielä yrittänyt muksuille tarjota, kokeillaan...

    VastaaPoista
  4. Ihastuivat Suomessa mumman lohikeittoon, ja teen sita taallakin usein:)

    VastaaPoista